Kolumni

Maamme kirja kirjoitetaan joka päivä uudelleen

30.8.2010 0:01 Seppo Sarlund

Sakari Topeliuksen Maamme kirja olisi edelleenkin hyvä lähtökohta niin nuorille kuin vanhoillekin Suomi-kuvan luomiseen, vaikka sen ensimmäisestä painoksesta onkin kulunut jo 135 vuotta. Omassa kirjastossani on isäni yli sata vuotta sitten koulussaan käyttämä kirja nuoren koululaisen harakanvarpaineen. Siinä on aikansa isänmaan koko kuva suomalaisen sielua varten.

Topelius kirjoittaa silloinkin, että "jos esi-isämme voisivat vain päiväksikin nousta haudastaan, ihmettelisivät he kaikkea sitä uutta, mitä on tullut heidän Suomeensa vajaan puolen vuosisadan kuluessa".

Entäs nyt?

Maaninkalaisilla on tapana usein valittaa, että kunnassa ei tapahdu mitään edistystä. Ei ole sitä tai tätä. Maaninka on pohjoisen Savon maatalousvaltaisimpia pitäjiä, jossa leipä tulee pelloilta, navetoista ja metsistä, mutta onhan kylien ilme aivan toista kuin puoli vuosisataa sitten.

Maaninkaa kehtaa kehua retostaa aivan hyvällä omallatunnolla. Sadat maaninkalaiset saavat leipänsä päivittäin Siilinjärveltä ja Kuopiosta, josta pääsee kotiin Maaningalle nopeammin kuin Helsingissä keskustasta laitakaupungille.

Ja kotoinen suomalainen luonto omine kuhineen on aivan omalla tontilla. Ei ihme, että Suomen metropoliajattelijoiden kaavailut pitäjän kuihtumisesta ovat saaneet nolon käänteen. Jotkut Helsingissäkin työtä tekevät asuvat jo Maaningalla.

Kun minulta kysytään, missä Maaninka on, sanon sen olevan maailman ainoa pitäjä Kuopion ja Iisalmen välillä, siis Puijon ja Olvin välissä. Seudun kauneudesta taas pidän parhaana osoituksena vieläkin sitä, että Juhani Ahokin löysi Venni Soldaninsa Maaningan maisemissa laivaretkellä Kuopiosta Korkeakoskelle.

Mobiilimaailmassa Maaninka on yhtä keskellä kehitystä kuin New York.

Viime vuosikymmenien aikana useat Maaningan kylät ovat saaneet omat kyläkirjansa, mutta esimerkiksi kirkonkylästä, Halolasta ja Viannasta kirja edelleen puuttuu. Ei ole ollut kunnalla rahaa historiansakaan kirjoittamiseen. Maaninka-Seurassa onkin ryhdytty puuhaamaan Maaninka-kirjaa, johon mahtuisi niin kunniakas kuin kunniatonkin menneisyys tähän päivään saakka. Tässä työssä on jokainen maaninkalainen ja maaninkalaisia tunteva asiantuntija, jonka panosta kaivataan.

Ettäkö Maaninkakin nousuun. Kyllä se sieltä koko ajan tulee. Nousu on kuin eduskunnan kahvilassakin usein kerrotussa vanhassa kieltolakivitsissä, että onkos sitä kieltolakia Maaningalla noudatettu:

- Onhan sitä nouvatettu. Ja mikäs se on suhtautuessa, kun onhan sitä suhtauvuttu ennennii ja onhan se kieltolakikii parempi ku ihan ilima viinoo.

Kirjoittaja on kotiseutuyhdistys Maaninka-Seuran puheenjohtaja.

Kommentoi artikkelia