Kolumni

Makkarankuoritehtaalta maisteriksi

1.9.2010 0:01 Johannes Palmgren

En varmaankaan kuulu opetusministeriön ideaali-ihmisiin.

Peruskoulu-lukio-ammattikorkeakoulu/yliopisto-työelämä-eläke-hauta: näinhän kuuluu opetusministeriön pyhä kuusiyhteys kaikille korkeakoulutusta halajaville.

Kaavaa tulee noudattaa tai kansantalous kuolee.

Itse pidin lukion jälkeen seitsemän välivuotta ennen kuin pyrin opiskelemaan.

Pääsinkin yliopistoon lukemaan haluamaani alaa ensimmäisellä yrityksellä.

"Ootsä muka oikeesti noin vanha" ja "Siis eksä ookkaan maisteriopiskelija" -kysymykset tulivat tutuiksi, kun 26-vuotias fuksi huiteli itseään kahdeksan vuotta nuorempien kanssa ensimmäisenä opiskeluvuotenaan.

Vaikka opiskelijaelämä voi olla nuoremmalle helpompaa, tunnen saaneeni seitsemästä sekatyöläisvuodestani huomattavasti enemmän elämyksiä, hyödyllisiä kokemuksia ja valmiuksia opiskeluun kuin vastaavasta ajasta koulunpenkillä haukottelusta tai hassunhauskoilla merkeillä koristellut haalarit päällä riehumisesta.

Riehua voi muuten myös ilman opiskelupaikkaa ja haalareita.

Jos kirjaisin ansioluettelooni kaikki aikaisemmat työpaikkani, pituutta sille tulisi noin neljä sivua. Erikoisin hommani vuosien varrelta on luultavasti makkarankuoren kostuttaja/rypyttäjä. Tein sitä työtä muutaman kuukauden vuonna 2004.

Ennen opiskelun ihmeelliseen maailmaan astumistani ehdin lukuisten työpaikkojen ja -tehtävien ohella reissata maailmalla, harjoitella asumista yksin, mennä kihloihin ja olla hetken aikaa työttömänä työnhakijanakin.

Sen työn hallitseminen on valmistuneelle kuulemma hyödyllinen taito.

Nyt näistä huolehtiminen ei hidasta opiskeluani, ja motivaatio on kohdallaan, kun on kokeillut, millaista ammattitaidottoman sekaduunarin elämä voi ankeimmillaan olla.

Entä kansantalouden kuolema? Armeijaa ja lyhyttä työttömyysjaksoani lukuun ottamatta pidin kapitalismin rattaita öljyttyinä maksamalla veroa joka kuukausi.

Ensimmäistä opiskeluaikaista verokorttia tilatessani ihmettelin veroprosentin pienuutta.

Tuloni - ja samalla maksamani verot - putosivat radikaalisti säännöllisen palkkatyön loppuessa.

Tietenkin säpinällä läpikäydyn tutkintoputken jälkeen korkeammin palkattu työurani olisi pidempi, jolloin valtiolle irtoaisi enemmän veroeuroja pidemmältä ajalta.

Kuitenkin pidän arvokkaampana kokemusta monelta alalta, kuin pitkää kokemusta yhdestä ammattinimikkeestä.

Voin hyvillä mielin sanoa olevani oikealla alalla - olen nimittäin kokeillut.

Joillekin tutkintoputki tietenkin sopii.

Joillekin on jo varhaisessa vaiheessa selvää, miksi haluaa isona.

Isolle osalle lukion päättävistä on kuitenkin täysin auki, mitä haluaa elämässään tehdä.

Sitä paitsi sekahommia kiertäessään saattaa hyvin törmätä unelma-ammattiinsa, ja sitä kautta löytää uralleen suunnan.

Joka tapauksessa välivuodet tuovat vaihtelua ja arvokasta työkokemusta.

Tai ainakin ne synnyttävät huvittavia makkarankuoritehdas-tarinoita, joilla voi hauskuuttaa tulevia opiskelukavereitaan.

Kirjoittaja on Savon Sanomien uutistoimituksen kesätoimittaja

Kommentoi artikkelia