Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
21.09.2011 00:01
Kolumni
Miksi he vihaavat vapauttamme?
Kristiina Kouros
Kirjoittajan kolumnit
Muistan hyvin päivän, kun 19-vuotiaana istuin Yhdysvaltojen konsulaatissa hakemassa viisumia. Aurinko paistoi ja ihmiset olivat ystävällisiä. Byrokratiaan tottumaton nuori selvisi asioinnista helposti. Tervetuloa opiskelemaan Amerikkaan!
Nyt 25 vuotta myöhemmin täytän viisumikaavaketta tunnin verran netissä ja vastaan viiden sivun verran kysymyksiin, jotka kartoittavat sitä, millaisen uhan minä muodostan matkustaessani työasioissa muutamaksi päiväksi maahan.
Koska on kiire, joudun postittamisen sijaan asioimaan konsulaatissa, jonka osoitteen saan erikseen pyydettäessä. Kommunikoin sähköpostitse, saan vastaukset allekirjoituksella NIV-yksikkö, ei ihmisten nimiä. Passini ojennan panssarioven raossa turvamiehelle, joka jättää minut seisomaan rappukäytävään. Turvamies on sympaattinen, panssariovi kalsea.
Vuosikymmenen terrorismin vastaista "sotaa" on totisesti muuttanut maailmaa. Yhdysvaltain konsulaatti on tarkemmin vartioitu kuin Kiinan, Venäjän, Israelin ja Iranin vastaavat toimistot!
Seison ja tuijotan amerikkalaista turvalukkoa hämmentyneenä. Miten maasta, jota ihaillaan, joka on maailman vaurain, johon suurin osa maailman siirtolaisista ja pakolaisista haluaisi muuttaa, joka on taloudellinen ja sotilaallinen johtaja, jossa oli ihana nuorena opiskella, josta on niin paljon hyvää sanottavaa… kuinka ihmeessä siitä tuli niin vihattu?
Amerikkalaiset ovat oikeassa siinä, että vapaus on kovaa valuuttaa kaikkien maailman ihmisten arvojärjestelmässä. Uskon, että he ovat vilpittömästi yrittäneet viedä vapautta sinne, missä siitä on ollut puute.
Englanninkielisessä maailmassa viljellään sananlaskua "tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikeilla". Kabulin, Peshawarin, Ramallahin ja Mogadishun kaduilla on paljon ihmisiä, jotka odottavat, että amerikkalaiset päällystäisivät tien nopeasti loppuun. Kylmän sodan aikana samaa saattoi toivoa moni Guatemalassa, Chilessä ja Nicaraguassa.
Hyvää tarkoitusta ajavat kaikki maailman yhteiskunnalliset ideologiat. Yksi toisensa jälkeen ne turvautuvat väkivaltaan saavuttaakseen tai pitääkseen asemansa. Historia on osoittanut monet uljaat aatteet kestämättömiksi. Onko yksikään ollut sotimisen arvoinen?
Ystävällinen turvamies avaa oven, kun kysymykset vielä sinkoilevat päässäni. Tiedän paljon syitä, miksi Yhdysvalloista ei pidetä, mutten silti pysty täysin ymmärtämään, miksi seison panssarioven takana.
Kirjoittaja on kuopiolaislähtöinen juristi ja Ihmisoikeusliiton pääsihteeri.
