Kirjoittajan kolumnit
Sotiemme veteraanien lisäksi Suomessa asuu yhä kasvava joukko rauhanturva- ja kriisinhallintaveteraaneja. Usein näillä veteraaneilla on arvokkaiden kansainvälisten kokemusten lisäksi monenlaisia traumoja ja vammoja, joihin he ansaitsevat kunnon hoidon ja korvaukset.
Tein vuoden lopulla kirjallisen kysymyksen veteraanipolitiikan päivittämisestä sekä tuista ja hoidosta. Ministeri Maria Guzenina-Richardsonin (sd.) vastauksessa vahvistettiin, että selvitys tukien ja lainsäädännön uudistamistarpeesta on käynnissä.
Silti on paljon vielä tehtävää ennen kuin uudet, Suomen ulkopuolisiin tehtäviin osallistuneet joukot nähdään veteraaneina, kuten maatamme aikoinaan puolustaneetkin.
Vaikka suomalaisia joukkoja on kerrallaan maailmalla verrattain pieniä määriä, kyse ei ole mistään marginaali-ilmiöstä. Vuosien varrella Suomesta on osallistunut rauhanturva- ja kriisinhallintatehtäviin muutamia kymmeniä tuhansia henkilöitä, joista osa on jo varsin iäkkäitä.
Vaikka kyse ei olisi varsinaisista sotatoimista, voi tapahtua onnettomuuksia, joissa rauhanturvaajat voivat vahingoittua psyykkisesti tai fyysisesti koko loppuelämään vaikuttavasti.
Uusi veteraanien joukko tarvitsee selkeää veteraanipolitiikkaa ja -järjestelmää. Omien sotiemme veteraaneista on myös pidettävä huolta eikä uusien veteraanien tarvitsemaa hoitoa saa ottaa sotiemme veteraaneilta. Päinvastoin heidänkin tarvitsemien palvelujen lisäämiseen on löydyttävä resursseja.
Joskus maanpuolustuskeskustelussa kyseenalaistetaan, suositaanko kansainvälisiä operaatioita nykyään kotimaisen puolustusvalmiuden kustannuksella. Maanpuolustusvalmiuden kannalta kansainvälisellä osallistumisella rauhanturvatehtäviin on kuitenkin erittäin tärkeä merkitys puolustusvoimille.
Operaatioissa hankittu kokemus on erittäin hyödyllistä kotimaisen maanpuolustusvalmiuden ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Samalla suomalaiset osallistujat vievät operaatioihin arvokasta suomalaista osaamista ja näkökulmaa konflikteihin. Operaatioissa suomalaisia upseereja on toiminut merkittävissä tehtävissä.
Alkuperäisten veteraaniemme hoidosta kertynyttä osaamista on hyödynnettävä. Esimerkiksi sairas- ja veljeskodeista löytyy tietotaitoa, joka voisi soveltua laajemmin uusienkin veteraanien tarpeisiin.
