EmediateAd
A A
Kolumni

Muistipeliä kohtalokkain seurauksin

2.10.2009 0:01
Kirsi Pitkänen

Kirjoittajan kolumnit

Eduskunnassa on järjestetty kansanedustajille tyky-kuntoutusta. Pyöreälle pöydälle on aseteltu muistipeli, ja kouluttaja hymyilee osallistujille kannustavasti. Pelaajat ovat asettautuneet asemiinsa.

Sinnemäki haukottelee raukeana ja irrottaa kynsillään villapaitansa nyppyjä. Katainen pälyilee hermostuneena ympärilleen ja viimeistelee sivujakaustaan kylmän hien liukastuttamine sormineen. Soini hengittää voimakkaasti sieraimiaan levitellen, nojaa kyynärpäihinsä isännän ottein ja katsoo hieman paheksuvasti punaiseen solmioon sonnustautunutta Arhinmäkeä. Urpilainen on puristanut huulensa tiukaksi viivaksi ja tuijottaa haastavasti ensimmäistä pelaajaa.

Vanhanen kääntää hitaasti ensimmäisen kortin. Kortissa komeilee nuori aikuinen, joka kuiskaa Vanhaselle saavansa asunnon, mikäli hän muistaa oikein seuraavan kortin paikan. Vanhanen keskittyy niin, että pieni hikikarpalo kirpoaa hänen ohimoilleen. Kielenpää pyrkii väkisinkin kurkistamaan puristettujen huulten välistä. On seuraavan siirron aika. Vanhanen sulkee silmänsä ja asettaa kätensä summittaisesti kortin päälle, jonka alta paljastuu kollega Kaikkosen naama. Vanhanen säikähtää ja yrittää kääntää kortin takaisin. Kouluttaja kuitenkin huomaa tämän ja hymyilee Vanhaselle hieman toruvasti. Hän kehottaa Vanhasta yrittämään vielä kerran.

Vanhasen kädet tärisevät. Nyt on tehtävä hyvä valinta. Käsi vaeltaa korttien päällä etsien oikeaa energiavirtausta, joka kertoisi täydellisen laskeutumispaikan. Vanhanen pidättää hengitystään kääntäessään lopulta kortin.

Muut ovat kurottautuneet lähemmäs nähdäkseen paremmin. Pöydän ympärillä pelaajien leuat valahtavat alas ja suusta purkautuu epämääräisiä ääniä, joita Sinnemäki ei voi olla rinnastamatta lehtokurpan soidinmenoihin. Kortin takaa paljastui lautakasa. Peli ei nyt oikein suju ja Vanhanen heittää kortit harmistuneena pöydälle.

Vanhanen tuntee itsensä jotenkin vanhaksi. Kravatti tuntuu kiristävän kaulaa, minkä seurauksena aataminomena nykii kauluksen päällä yrittäen raivata epätoivoisesti tietä alas. Muiden pelaajien kädet sukivat hermostuneina pöydän alla. Kohta on heidän vuoronsa.

Urpilainen yrittää seuraavaksi. Itsevarmana hän kääntää ensimmäisen kortin, jonka takaa paljastuu eduskuntatalo ja lupaus uusista vaaleista. Urpilainen hymyilee voitonriemuisena eikä edes epäröi seuraavaa siirtoaan. Muut vilkuilevat epäuskoisina toisiaan. Näin helpostiko kaikki ratkeaisi.

Urpilainen kääntää toisen kortin ja vetäytyy tuolissaan taaksepäin valmistautuen tuulettamaan. Muut katsovat kuvaa hämillään. Urpilaisen naama venyy hänen katsoessaan köyhää pummia, jonka kuukausitulot ovat vaivaiset 3000 euroa. Urpilaisenkin osalta peli on pelattu.

Vanhanen löysää hieman kravattiaan päästäen aataminomenansa pinteestä ja hymyilee lehdistölle väkinäisesti. Myös Katainen yhtyy hymyyn.

Muiden pelaajien epäonnistuessa samalla tavoin Vanhasen mielenkiinto herpaantuu ja ajatukset alkavat harhailla. Hän miettii kuumeisesti muistelmiaan, joista vaikuttaa tulevan tällä hetkellä varsin lyhyt teos.

Kirjoittaja on kuopiolainen performanssi- ja kuvataiteilija.

Kommentoi artikkelia