| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Mutta missä on Madiba?
29.6.2010 0:01
Yksittäisistä henkilöistä
Vuoden 1948 vaalien jälkeen maassa nimittäin nousi valtaan omaa etnisyyttään korostaneiden afrikaanerien etuja ajanut kansallispuolue. Apartheid-politiikassa kansallispuolueen johtaman hallituksen pyrkimyksenä oli saada lähes kaikki eteläafrikkalaisen elämän osa-alueet alisteisiksi rotulainsäädännölle.
Tämä pyrkimys onnistuikin harvinaisen hyvin: 46 vuoden ajan Etelä-Afrikkaa hallitsi väestöstä viidesosan kokoinen valkoinen vähemmistö. Eri ihonvärien edustajat eivät saaneet käyttää edes samaa puistonpenkkiä. Samalla maan edustusjoukkue suljettiin ulos jalkapallon MM-kisoista aikavälillä 1958-1990 osana kansainvälisiä sanktioita.
Vapaustaistelija Mandela ei suostunut hyväksymään ihmisten erottelua ihonvärin perusteella. Tämän nykyään aika lailla yleisesti tunnustetun periaatteen vuoksi hän kuitenkin istui vankilassa 27 vuotta. Lievästi sanottuna sitkeä yritys palkittiin, kun ensimmäiset demokraattiset vaalit Etelä-Afrikassa pidettiin vuonna 1994 ja Mandelasta tuli maan ensimmäinen musta presidentti.
Madiba-hellittelynimellä kannattajiensa keskuudessa tunnettu vapaustaistelija oli vahvasti esillä, kun rugbyn maailmanmestaruuskilpailut pelattiin Etelä-Afrikassa vuonna 1995. Vaikka tällöin lajia pidettiin valkoisen ylivallan heijastumana, Mandela antoi maajoukkue Sprinboksille ideologiansa mukaisesti jakamattoman tukensa, ja joukkue rynnisti yllätysmestaruuteen. Turnauksen poliittinen lataus oli huikea.
Presidenttiytensä jälkeen Mandela on viettänyt hiljaiseloa. Tämän kesän jalkapallokisoissa hän olisi mahdollisesti osallistunut avajaisiin, jos hänen lapsenlapsenlapsensa ei olisi kuollut traagisesti avajaiskonsertin jälkeen. Tämä on todella sääli, koska vanhalla sankarilla olisi vielä kerran tilaisuus purkaa kansansa vastakkainasetteluja.
On kaksi tekijää, joiden avulla tämän vuoden kisoille saataisiin edes osa siitä poliittisesta latauksesta, joka leimasi vuoden 1995 rugbyturnausta: Ghanan pitäisi päästä ainakin välieriin saakka ja lähes 92-vuotiaan Mandelan tulisi vielä astua julkisuuteen.
Nämä molemmat ovat monimuotoisen Afrikan yhteisiä asioita. Lisäksi niiden avulla Etelä-Afrikan merkittävä historia saisi lisää näkyvyyttä, ja turnauksesta tulisi entistäkin ikimuistoisempi.
Joku voisi tietenkin väittää, ettei urheilua ja politiikkaa kannattaisi sekoittaa keskenään. Mutta eikö juuri poliittisuus ole yksi olennainen osa jalkapallon suuruutta?
Kirjoittaja on Karjalaisen urheilutoimittaja.
