Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
19.12.2011 00:01
Kolumni
Myötätuuli on sellaista myrkkyä, jota ei hyvityspisteillä korvata
Wesa Koistinen
Kirjoittajan kolumnit
Suomen mäkimiesten alkukausi on mennyt poskelleen ja samaa voi sanoa tuulihyvityssysteemistä.
Ajatuksena olosuhteiden vaikutuksen korvaaminen on hyvä, mutta nykyinen systeemi on kaukana toimivasta. Ongelmia tulee etenkin, kun tuuli vaihtelee myötäisestä vastaiseen tai päinvastoin.
Nykyisissä isoissa mäissä pienikin vastatuuli miinuksineen on paljon parempi kuin lievä myötäinen henkäys pluspisteineen. Käytännössä myötätuuleen hyppääminen pudottaa menestymismahdollisuudet olemattomiksi, jos kilpakumppaneille sattuu vastaisia virtauksia.
Myötätuulihyppäämiselle ei ole löydetty nykyisessä hyvitysjärjestelmässä riittävää korvausta.
Olosuhdehyvityssysteemi ei ole toiminut siinäkään suhteessa, että kisat vietäisiin jouhevasti läpi. Toki tälläkin kaudella on nähty hyviä kisoja, mutta kummallinen tumpulointi alkaa heti, kun olosuhteissa tapahtuu vaihdoksia.
Näinhän ei kävisi, jos hyvityssysteemi olisi toimiva. Ei muuta kuin lisää vauhtia, jos tuuli kääntyy myötäiseksi tai lavaa alemmaksi, jos vastavirtaukset kiihtyvät.
Helpommaksi homman tekisi, jos hyppääjät käyttäisivät ihoa myötäileviä pukuja. Se pudottaisi nykyisistä v- tai h-tyyleistä huolimatta olosuhteiden vaikutusta merkittävästi.
Pitkässä juoksussa parhaat menestyvät aina ja näin käy myös olosuhdealttiissa mäkihypyssä. Valitettavasti parhaatkin kärsivät nykyisessä järjestelmässä.
Tosin tuntuu sille, että esimerkiksi Itävallan hyppääjät pääsevät aina loikkimaan hyviin olosuhteisiin. Liekö sillä vaikutusta, että kansainvälisen mäkitoiminnan pomo on itävaltalainen Walter Hofer.
Slovenian Jurij Tepesillä on loistava tuuri, sillä hän hyppää kisasta toiseen parhaissa olosuhteissa. Lähtövalonappeja laukovalla Miran Tepesillä ei tietenkään ole mitään vaikutusta siihen, että poika menestyy taitojaan paremmin, kun tuuli sattuu puhaltamaan aina vastaan.
Miran Tepesillä on selvästi liian suuri vastuu ja mahdollisuus vaikuttaa tuloksiin. Joidenkin suosiminen Tepesin toiminnassa on näytetty niin selkeästi, että päättävät mäkipomot ovat todellisia vellihousuja, jos eivät vaihda tehtävään puolueettomampaa kaveria.
Suomalainen mäkihyppy on kenties heikommassa jamassa kuin koskaan aiemmin. Urheilijoilla ei kulje ja rahat ovat lopussa. Ja heikolle näyttää myös terävimmän kärjen jälkeen. Huippulahjakkuuksia ei ole viime vuosina putkahdellut samaan tapaan kuin takavuosina.
Tilanne on nyt sitä luokkaa, että pakostakin ajaudutaan keskusteluun siitä, aiotaanko Suomessa ylipäätään enää hypätä mäkeä kansainvälisellä huipputasolla. Tällä hetkellä meillä on kolme kaveria, jotka yltävät hyvinä päivinä maailmancupin pisteille. Ensi vuonna heitä on enää kaksi, kun Matti Hautamäki lopettaa.
Siitä ei ole kauan, kun Suomi sai menestysten perusteella kahdeksan maapaikkaa maailmancupiin.
