Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
22.11.2008 00:01
Kolumni
Naisetkin tahtovat hypätä - sukupuolestaan huolimatta
Hanna Houtsonen
Kirjoittajan kolumnit
Naiset olympiamäkeen -hanke otti kuluvalla viikolla pitkän media-askeleen eteenpäin. Kanadalainen mäkihyppääjä Zoya Lynch, 17, kertoi Vancouverissa haasteesta, jossa joukko mäkihyppääjiä vaatii naisille oikeutta päästä hyppäämään talviolympialaisissa 2010. Naishyppääjät penäävät naisten mäkihypyn kisaohjelmaan sisällyttämistä tai miesten mäkihypyn kisaohjelmasta poistamista.
Kansainvälinen olympiakomitea KOK on kannassaan varsin vankkumaton, naisten mäkihyppy kun ei täytä kisavaatimuksia. KOK pohjustaa näkemyksensä naismäkihyppääjien vähäiseen lukumäärään. Kaudella 2007-2008 naishyppääjien kilpailuja kiersi 99 urheilijaa.
Vertailun vuoksi esimerkiksi rattikelkkailussa kansainvälisiä kilpailuja kiertää 26 naista. Naisten rattikelkkailu on kuulunut talviolympialaisohjelmaan vuodesta 2002 lähtien. Mikäpä siis lienee se pohjimmainen syy naismäkihypyn olympiamäkien ulkopuolisuuteen?
Urheilulajien ja eri sukupuolien urheilun arvostus on monen tekijän summa. Yhtäältä kiinnostukseen vaikuttaa lajin näkyvyys. Jos naisten mäkihyppy nostettaisiin viimein olympialajiksi, naiset saattaisivat jo samana olympialaistalvena innostua kotikaupungin K15-mäistä laskemaan. Kymmenet lehtijutut siitä yhdestä suomalaisesta Vancouveriin lähtevästä naisesta voisivat poikia hiihtoseuroille useita kymmeniä innostuneita tyttöjunioreita.
Toisaalta urheilutapahtumien yleisömäärät kertovat lajien arvostuksesta omaa karua kieltään. Miesten jääkiekko, Suomen kansallinen ylpeys, kerää katsomoihin mukavan tungoksen kolmanneksi ylintä sarjatasoa myöten. Esimerkkinä leppävirtalainen LeKi-75, joka tahkoaa kotiotteluita keskimäärin 243 katsojan silmien alla. Naisten Suomisarjassa pelaavan Outokummun OoKoon kotiyleisökeskiarvo jymähtää 75 silmäpariin.
Taloudelliset seikat tulevat naisten urheilun näkymättömyydessä joko ennen tai jälkeen näkyvyyden puuttumisen. Jos sponsorisopimuksia tekevät tahot uskaltaisivat panostaa lumipalloefektiä mukaillen yksi kerrallaan yhä useampaan ja useampaan naisurheilijaan tai -joukkueeseen, saattaisi tämä tuoda lisäharrastajia ja lisää naiskilpailijoita mäkihissienkin oville.
Markkinataloutta taitavat ovat ilmeisesti päätyneet muna vai kana -pohdinnoissaan suht lähelle täydellistä kana-vastausta: ennen huipputason suorituksia ei tukea tipu. Ja jos vertailukohtana on miesten suoritusten huipputaso ja miesten lajien maailmantilastojen tiukka kilpailu, ei naisilla ole rahan jaolle lähivuosinakaan sen enempää asiaa. Siitä pitävät huolen kaikki aiemmin luettelemani seikat. Tähtiä syntyy vain laajan harrastaja- ja kilpailijapohjan kautta.
Urheilun ystävän ideaalimaailmassa naiset solmisivat yhtä rahakkaita sponsoridiilejä kuin miehet ja olisivat hypänneet olympialaismäkiä mäkikisakulttuurin alusta saakka.
