| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Nettikeskustelu dokumentoi nykyrunouden muutoksen
5.11.2009 0:01
Kirjoittajan kolumnit
Runoilija Pauliina Haasjoki aloitti nettikeskustelun, josta saa kuvan runoutemme murroksesta. Kun suurin osa yli sadasta viestistä julkaistiin ilman nimimerkkejä, keskustelu käy kuvan lisäksi dokumentista.
Haasjoki tarttui Jukka Petäjän arvosteluun Uuden runouden äänenmurros, jossa annettiin isän kädestä ntamo- ja poEsia-kustantamojen viidelle esikoispojalle (HS 19.10.). Mutta Petäjä onnistui kyseenalaistamaan lehtensä uskottavuuden.
Lassi Hyvärisen ja Juhana Vähäsen sanoin: "Tässä ei ole kysymys runouden marginaalista. Tähänkin keskusteluun on osallistunut laajasti koko nuorin runoilijapolvi. Helsingin Sanomien ongelma ei enää ole kokeellinen runous, vaan runous ylipäänsä."
Ja sama viesti vanhemman polven kääntäjän Jukka Mallisen sanoin: "Suomalaisessa runoudessa on tapahtunut paradigman muutos, koko kentässä. Milloin tämä perestroika kantautuu Pravdaan?"
Otavan runoilijana Haasjoki tuntee Pravdansa, ja moni muu tietää, mitä hänen rehellisyytensä tarkoittaa. Ilmeisesti hän, kuten myös Hyvärinen ja Vähänen, eivät enää välitä, vaikka jäisivät ilman isien siunausta:
"On turha odottaa, että ne runoilijat, jotka tässä ruletissa ovat saaneet paremman kohtelun, asettuisivat puolustamaan mielivaltaa, kiitosäänistä puhumattakaan. Käyty keskustelu todistaa, että nuoremman runoväen vaakakupissa oikeudentaju painaa pelkoa ja opportunismia enemmän."
Ketkä sitten vaikenivat apurahansa vakiinnuttaneiden lisäksi? Ainakin Pravdan omat kriitikot, 90-luvun NVL ja runoilijoiden johtama PEN. Vanhoista nuorvoimalaisista esimerkiksi Helena Sinervo on lukenut sen verran, että luulee maakuntalehtien peesailevan Pravdaa.
Sen sijaan Nuoren Voiman nykytekijät Martti-Tapio Kuuskosken johdolla aikovat omistaa nettihesarin keskustelulle kokonaisen numeron. Lisäksi NV:n rinnalle perustetussa Kritiikki-lehdessä Kuuskoski tarjoaa Petäjälle mahdollisuutta perusteellisempiin arvioihin.
Keskustelun levitessä Antti Majander ja Saska Saarikoski vastasivat. Raja railona aukesi, kun runoilija Karri Kokon lisäksi Yhtyneet Kuvalehdet syyllistettiin Pravda-WSOY:n journalismista:
"Muualla suuren yleisön mediassa - myös keskusteluun osallistuneen Karri Kokon toimittamissa Parnassossa ja Suomen Kuvalehdessä - runouden seuraaminen on ollut parhaimmillaankin korkeintaan satunnaista, meillä sitä on tehty järjestelmällisesti."
Mikä on niin uutta Haavikon jälkeisessä ajassa, että Pravdan isät piruilevat "runousblogistanin sisäpiirille" sen sijaan, että antaisivat töitä tarkemmille seuraajille? Ilmiselvintä on, että uusi runo tulee vanhan vallan sivusta. Kun Otava, Tammi ja WSOY eivät julkaise yhtään runoesikoista, pitäisi seurata järjestelmällisemmin muita tekijöitä.
Keskustelusta vielä kolme vinkkiä:
"Hurjalta tuntuu sekin, että 'runollisuuden' puute on ylipäänsä jokin moite; eihän runon ole aikoihin kuulunut olla 'runollinen'!" (Tytti Heikkinen)
"Suomalainen kokeilevuus on mielestäni vielä kesyhköä (verrattuna esim. lettristiseen kokeiluun, performanssirunouteen tai Eduardo Kacin holopoetiikkaan), mutta suunta on oikea." (Martin Siivonen)
"Esimerkiksi Tytti Heikkisen ja Harry Salmenniemen teoksissa (ja osin omissanikin) 'kokeellisuus' on ohjautunut tutkimaan katkoksia tyylissä, kömpelyyttä, epäonnistumista, sitä mikä on 'huonoa' eikä osaa 'hengittää'. Kyseessä on myös poliittinen metafora: jos runous on yhteiskunnan pienoismalli, millaisia kansalaisia siellä sallitaan?.. Eikö tämä juuri ole aikamme haaste: oppia erilaisuudesta?" (Teemu Manninen)
Keskustelu jatkuu netissä: http://poesiasarja.wordpress.com/2009/10/23/traumatisoivaa-avantagardea-oikein-tosissaan/
Kirjoittaja on kuopiolainen kirjailija.
