Kolumni

Jokaisella on roolinsa teatterissa

22.2.2010 0:01 Joonas Hynynen

Mitä me tekisimme, jos meillä ei olisi teatterissa ohjaajaa, näyttelijöitä, lavastajia, valomestareita tai kuiskaajia? Emme mitään, koska kaikki olisi todella sekavaa ja monimutkaista. Joku saattaisi joutua tekemään töitä, jotka eivät kuulu ns. hänen työkuvaansa.

Kaikkien työ on yhtä tärkeää, vaikka joidenkin työ on enemmän nähtävillä kuin toisten. Esimerkiksi pääroolin näyttelijän näkee lähes koko esityksen ajan, mutta entäs kuiskaaja? Häntä emme näe paljoakaan kesken esityksen.

Monet arvostavat eniten pääroolin näyttelijää ja pienroolin näyttelijät saattavat jäädä ilman arvostusta. Ei se tarkoita sitä, että olet parempi näyttelijä kuin muut, jos saat pääroolin. Syy, millä perusteella joku valitaan päärooliin voi olla, että hänen luonteenpiirteensä sopivat rooliin ja hän on "roolinsa näköinen".

Kuiskaajan työ on todella tärkeä harjoituksissa ja esityksissä. Monesti kuulee kysymyksen, että miksi sinä olet vain kuiskaaja. Kuiskaajan työ ei ole ainoastaan vuorosanojen kuiskaamista näyttelijöille, vaan kuiskaajan rooli on paljon laajempi.

Kuiskaaja lukee harjoituksissa pieniä yksityiskohtia näytelmästä, että näyttelijät pääsevät vähän syvemmälle näytelmän juonta. Kuiskaaja auttaa näyttelijöitä heidän unohtaessa vuorosanat. Kuiskaaja myös kertoo esimerkiksi valomestareille, jos joku kohta on muutettu, etteivät valomestarit toimisi jossakin tilanteessa väärin.

Kun itseltäni kysytään mielipidettä, että minkä roolin haluan, en valitse sen mukaan, kenellä on eniten repliikkejä.

Yritän katsoa itselleni sellaisen roolin, joka sopii minulle, jollaista olisi mukava näytellä. Mutta se ei aina mene niin.

Kaikki roolit pitää täyttää ja se rooli, jonka olisin halunnut, ei osukaan aina kohdalle. Sellaisen roolin näytteleminen, jonka tyyppistä ei ole ennen näytellyt, on vain hyödyksi. Siinä vain oppii, ei menetä mitään.

Mielestäni kaikki roolit ovat yhtä tärkeitä, oli se sitten iso tai pieni. Kaikissa rooleissa pitää kumminkin näytellä. Se ei ole ammattitaitoista, jos sanoo, että haluan tämän roolin, jos en saa, en näyttele. Se merkitsee yleensä sitä, että luulee olevansa muita parempi ja lahjakkaampi, jotkut ihmiset sanovat "kusi on noussut päähän".

Pitää ajatella niin, että jos saan roolin, josta en pidä, se on vain haaste itselleni, ei este. Kaikkea täytyy kokeilla. Pitää olla monipuolinen ja tehdä poikkeuksia.

Mutta niin se vain on, että ihmiset arvostavat joidenkin töitä enemmän kuin muiden. Sitä on vaikea muuttaa. Kaikilla on omat visionsa asiasta, mutta faktat ovat eri asia.

Kaikkien työ on yhtä tärkeää. Se on hyvä muistaa myös muuallakin kuin teatterialalla. Kaikki ovat tasa-arvoisia.

Kirjoittaja on varpaisjärveläinen kahdeksasluokkalainen, joka harrastaa teatteria ja teki tet-harjoittelun Savon Sanomissa.

Kommentoi artikkelia