Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
09.11.2010 00:01
Kolumni
Nuo maineikkaat maat mahtavine potkupallo-otteluineen
Jarmo Sieviläinen
Kirjoittajan kolumnit
Ilmassa on jännityksen tuntua.
Lehdet revittelevät 12 sivun ennakkopaketteja. Suuri ottelu. Suuret panokset. Valtavat unelmat.
Ketkä pelaavat, ketkä eivät? Kuka nousee sankariksi?
Missä olit ja mitä teit, kun maat kohtasivat edellisen kerran?
Kannattajat marssivat jo Mannerheimintiellä.
On aika huipennuksen.
Suomi kohtaa San Marinon Olympiastadionilla 17. marraskuuta.
Jatkuuko Suomen jalkapallomiehistön mahtava menestys?
Huuhkajat venyi upeasti 1-1-tasapeliin viime syksynä Liechtensteinin vieraana. Maineikkaan historian muistoissa häämöttävät myös voitot Andorrasta ja Färsaarista.
Myös Armenia ja Azerbaidzhan vaikuttaisivat olevan kaadettavissa - jonakin päivänä.
Usko on vahva ja unelma elää.
Nyt vastaan iskeytyy kova luu, San Marino. Sama jalkapallomaa on Suomea vastassa ensi kesäkuussa pyhällä kotikukkulallaan.
San Marinossa on 15 huippujoukkuetta, jotka pelaavat omaa liigaansa.
On oltava varuillaan. San Marino kukisti Liechtensteinin vuonna 2004 pelatussa ystävyysottelussa. Siihen ei kannata takertua, että kyseessä on maajoukkueen historian toistaiseksi ainoa voitto.
No niin. Onko meillä Suomessa niin heikko alemmuudentunto, että pitää ivata omaa maajoukkuetta?
Ehkä on, ehkä ei. Mutta onhan tuo maajoukkueen seuraaminen ollut lähinnä koomista katsottavaa. Viimeisimmät Unkari-ottelut kertovat kaiken.
Urheilussa mikään ei saisi olla niin pyhää, ettei sille saisi vähän virnistellä. Vaikka kyse olisi hienosta lajista, kuningas-jalkapallosta.
Suomen jalkapallojoukkueen mediatila tuntuu joka vuosi paisuvan suuremmaksi. Miten tehdään nyt, kun loput karsintapelit ovat merkityksettömiä?
Vastaus on helppo: voidaan keskittyä päävalmentajan grillaamiseen. Näinkin eräänä yönä jo valmiiksi unta, että Stuart Baxterille löydettiin ostaja jostakin Itä-Euroopan seurasta.
Jalkapallon EM- ja MM-karsinnat ovat Suomelle vaikeita, koska valtaosassa Euroopan maista jalkapallo on selkeä ykköslaji. Lukuisissa maissa urheilu merkitsee 90 prosenttisesti jalkapalloa.
Suomessa jalkapallo on laji muiden joukossa. Perinteet ovat rajalliset.
Paljon kertoo se, että tilastojen mukaan television katsotuimpia koko kansan lajeja ovat 2000-luvulla olleet jääkiekko, mäkihyppy, hiihto, formulat ja yleisurheilu.
Eikä siinä mitään, tämä monipuolisuus on mukavaa.
Löin vuonna 2003 vetoa kollegani kanssa, etteivät Suomen miehet selviä jalkapallon EM- tai MM-kisoihin seuraavan kymmenen vuoden sisällä.
Nykyiset EM-karsinnat on jo taputeltu kolmen avauspelin jälkeen. Jäljellä vedosta on siis enää yhdet MM-karsinnat. Sovittu ilmainen illanvietto odottaa.
Puhtaasti vetoa ajatellen EM-lopputurnauksen joukkuemäärää kasvatetaan onneksi vasta vuodesta 2016 lähtien. Kun joukkueiden määrä kasvaa 16:sta 24:ään, niin Suomikin voi joku päivä lipsahtaa arvokisoihin.
Onhan Suomi voittanut jo Euroviisutkin. Kaikki on mahdollista. Mutta aikaa se voi viedä. Jopa sukupolven, jos toisenkin.
