Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
13.07.2011 00:01
Kolumni
Nuoruuden innolla, perinteen pohjalta
Seppo Kononen
Kirjoittajan kolumnit
Ensimmäinen Siilifolk ylitti reilusti odotuksensa. Kansanmusiikkifestivaalin vieminen keskelle kirkonkylää osoittautui oikeaksi ratkaisuksi, kun pelimannit ja kansantanssijat tulivat Siilinjärven keskustorille ihmisten keskelle eikä kuulijain ja katsojain tarvinnut lähteä asioikseen heidän tykönsä.
Noin 8 500 hengeksi arvioitu kävijämäärä on kolminkertainen kolmeen edellisvuosisina järjestettyyn Ysti-festivaaliin verrattuna.
Toisin sanoen: pohjoissavolaisessa kansanmusiikissa toteutui vanha Koraanin viisaus, että jos Muhammed ei tule vuoren luo, niin vuori tulee Muhammedin luo. Siilifolkin taustalla oleva Pohjois-Savon kansantaide -yhdistys ei ole vielä tehnyt päätöksiä Siilifolkin jatkosta.
Kun poikkipuolisia ääniä ei ole juuri kuultu, on mitä todennäköisintä, että soitto soi, laulu raikaa ja tanssijalka napsaa myös ensi kesänä ja entistä voimallisemmin. Torilta sivummalle siirretyt yleisökonsertit eivät kiinnostaneet kuulijoita niin paljon kuin odotettiin, joten konsertitkin lie viisaampi pitää torilla tai ihan sen tuntumassa.
Siilifolkia kuten aiempaa Ystiäkin on tehty paljolti talkoovoimin. Sillä tavoin kustannukset ovat pysyneet kurissa.
Tähtivieraita olisi tietysti mukava saada kuulijoiden iloksi, mutta onko heistä todellista iloa itse festivaalin järjestäjille, jos menoja tulee kuluja enemmän?
Siilifolk toisaalta osoitti, että korkeatasoista ohjelmaa syntyy myös maakunnan omin voimin. Riitta Väisäsen, Petra Lisitsin-Mantereen, Anna Janka-Murroksen ja Petri Makkosen tapaiset uuden aikakauden ammattitaitoiset kouluttajat ovat saaneet ihmeitä aikaan. Myös kansantanssi voi hyvin, erityisesti Siilinjärvellä, Kuopiossa ja Iisalmessa.
Jos Pohjois-Savossa jatketaan nuoruuden innolla, niin sama pätee myös kaikkien suomalaisten kansanmusiikkijuhlien äitiin Kaustiseen.
Jättiveloistaan ja sisäisistä riidoistaan runsaasti julkisuutta saanut Kaustinen alkoi maanantaina virkeästi "kuin silloin ennen". Nuoret kaustislaiset kansanmusiikin ammattilaiset ovat Ville Kankaan ja Antti Huntuksen johdolla ottaneet vetovastuun ohjelmistosta.
Viime vuosina lisääntynyttä kaupallisuutta on karsittu tietoisesti ja palattu juurille. Budjetti on pudotettu puoleen entisestä, mutta musiikkitarjonnassa ei sitä huomaa. Päinvastoin pelimanneja olisi ollut tulossa enemmän kuin Kaustinen kykeni vastaanottamaan.
Myös yleisöä oli festivaalin ensimmäisenä päivänä silmämäärin selvästi enemmän kuin edellisvuonna. Se kertoo, että myös tavallinen Suomen kansa haluaa olla mukana Kaustisen pelastustalkoissa.
Ajan yleinen piirre on, että kaiken on oltava mahdollisimman suurta. Konserttinautinnon huipennus on jonkin maailmantähden muutaman tunnin piipahdus täpötäydellä Helsingin Olympiastadionilla.
Nuoruuden hurmaansa palannut Kaustinen näyttää nyt, että vaikuttavimmat esitykset syntyvät kuitenkin kohtuullisen pienissä puitteissa, joissa esiintyjät ja katsojat ovat lähellä toisiaan ilman häiritseviä sivutekijöitä. Festivaalin Iholla-konserteissa sisään otetaan vain se määrä ihmisiä, mikä niihin kunnolla mahtuu ja suljetaan sen jälkeen ovet ulkopuolisilta.
Paluuta vanhaan on Kaustisella myös se, että paikkakunnan omat maankuulut pelimannit jaksavat taas mukaan illan "puskasoittoihin". Mikäpä on festivaalivieraalle mukavampaa kuin saada kuulla mielisävelmänsä - Konstan parempi valssi tai Viljami Niittykosken Suvitunnelma - pyynnöstä suoraan itsensä purpuripelimannien soittamina.
