Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
31.05.2010 00:01
Kolumni
Ohi on, mutta mitä jäikään käteen?
Sara Kukkonen, Hessu Kosonen, Sakari Pääkkö
Kirjoittajan kolumnit
Päällimmäisenä mieleen taisivat jäädä kaverit ja rutiini siitä, että meet joka päivä kouluun, näet tutut kasvot, opiskelet.
Nämä perusasiat säilyvät, mutta myös monet asiat muuttuvat. Kun saa päättää, mitä ite tekee. Mutta toisaalta se tuo vastuuta, mitä tekee.
Mieleen painuivat tiukasti myös kouluissa järjestetyt teemapäivät ja tapahtumat, myös luokkaretket olivat hauskoja.
Tähän mennessä opet ja vanhemmat ovat päättäneet puolesta, mitä pitää tehdä. Nyt pitää ite päättää, mitä tekee. Peruskoulussa annettiin kaikki tehtävät kuin Manulle illallinen. Opettajilla oli aikaa oppilaan henkilökohtaiseen neuvomiseen ja vahtimiseen. Tosin kunnan talousdieetti kysyi oppilailta henkistä kanttia: kokeeseen valmistautuminen jäi omalle vastuulle opettajien "nauttiessa" (pakko)lomasta.
Silti meno oli paljon villimpää, kun kaikki olivat teinejä ilman rajoja, tekivät ja kokeilivat, mitä ikinä keksivätkään: tunkivat ilotulitteita roskikseen tai tukkivat vessanpönttöjä.
Opettajien esittämät kysymykset oli oppilaille yleensä "ihan sama", ja joissakin asioissa mielipiteen ulos nyhtäminen vaati heiltä suuria henkisiä ponnistuksia. Periaate oli, ettei opettajaa liikaa kannattanut kuunnella; oppilaan hypätessä ulos ikkunasta ei opettajan kutsuhuudoilla ollut paljoa painoa. Oppilaita koskevissa asioissa mielipiteitä riitti.
Sijaisten asema oli aina melko heikko. Sijaisen astuessa luokkaan oppilaat hajaantuivat kuin miljoonakalaparvi hain hyökätessä (ellei sijainen sattunut olemaan luokanopettajan lapsi).
Pihalle meno oli pakollista ainakin alakoulussa. Mutta vapaaehtoinen liikunta oli tärkeä osa nuorten elämää myös yläkoulussa: ahkerimmat juoksivat metsikköön sytkärit kädessä heti tunnin päätyttyä, tarmokkaimmat opettajat perässään.
Opettajien ja henkilökunnan puhemaneerit jäivät helposti mieleen: 189 päivää vuodessa samoja heittoja ja herjoja. Osa jutuista ovat päätyneet urbaanilegendoiksi, sillä oppilaat tietävät jo 5.-luokalla tunnetuimmat yläkoulun opettajat. Hyvä heitto jää elämään vuosiksi.
Eräs yläkouluun kuuleva piirre on tietynlainen roolijako: joku on luokan "juorukello", toiset taas "koviksia" ja osa sitten "hikipinkoja"... Listaa voisi jatkaa äärettömyyksiin, sillä rakkaille lapsille on monia nimiä. Lapset vetävät roolia jo päiväkodissa.
Joskus kesken kouluvuoden peruskoulu saattoi maistua karvaalta kalkilta, mutta kaiken kaikkiaan peruskoulusta jäi hyvä jälkimaku näin keväisissä tunnelmissa sitä maiskutellessa. Hyvää loppukevättä kaikille peruskoulun päättäville, pitäkää lippu korkealla!
Kirjoittajat ovat yhdeksäsluokkalaisia, jotka olivat tutustumassa työelämään Savon Sanomilla.
