| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Oikealla seisominen ei tarkoita oikeassa olemista
12.6.2010 0:01
Kirjoittajan kolumnit
Oikeusministeriön työryhmä pohtii äänestyksen ikärajan laskemista 16 ikävuoteen. Kokeilulla halutaan parantaa nuorten äänestysaktiivisuutta, joka on perinteisesti ollut alhainen.
Muistan kun itse pääsin ensimmäistä kertaa leikisti äänestämään yläasteella. Silloin oli tulossa kansanäänestys EU:n liittymisestä ja nuorille järjestettiin omat varjovaalit kokeiluluonteisena. Lehdet toitottivat liittymisen etuja ja painottivat elintarvikkeiden - erityisesti banaanin - hinnan laskua.
Itse äänestin tuolloin liittymistä vastaan, vaikken asioista juuri mitään ymmärtänyt. Valintani herätti ystävissäni suurta hämmästystä ja naureskelua.
Olin lähes summittaisella valinnallani valtavirtaa vastaan. Minua kuitenkin epäilytti se jatkuva hehkutus ja täysin epäolennaisiin asioihin vetoaminen.
Intuitioni osoittautuikin oikeaksi. Hinnat laskivat kyllä, mutta ei mennyt pitkään, kun ne olivat täsmälleen samalla tasolla kuin ennen liittymistä.
Totta on, että liittyminen on helpottanut matkustamista ja antanut myös muita etuja, joita ilman liittymistä ei olisi. Joka tapauksessa valinta myytiin kansalle väärin perustein, eikä siinä ollut mistään muusta kyse kuin politiikasta.
Itse epäilen suuresti äänestysaktiivisuuden paranemista, mikäli äänestysikärajaa lasketaan. Tällä tullaan luultavasti saamaan lähinnä uusia protestiäänestäjiä, joka taas hyödyttää lähinnä populisteja, jotka uskaltavat kyllä lausua ajatuksensa ääneen, mutta joiden mielipiteet koostuvat lähinnä ennakkoluuloista ja yleistyksistä.
On hieno ajatus, että nuoret yritetään saada kiinnostumaan politiikasta. Valitettavaa on vain se, että nuoret ovat helpoiten houkuteltavissa erilaisiin ääriryhmiin. Kun jo nyt ihmiset tuntuvat äänestävän sitä, kuka antaa parhaan vaalilupauksen tai ketä on sattunut näkemään eniten televisiossa, on nuorten äänestyskäyttäytyminen vähintäänkin yhtä epäilyttävää.Populismi ja julkkisehdokkaat ehkä herättävät kansaa, mutta tulokset voivat olla hyvin huolestuttavia.
Olen ollut hyvin hämmentynyt ja surullinen äärioikeistoryhmien noususta Euroopassa. Katsoin juuri dokumentin, jossa haastattelija seurasi läheltä ryhmien kokoontumista ja nousua eri puolilla Eurooppaa.
Monet radikaalit äärioikeistoryhmät jäävät vain harvojen suosioon, mutta silti useilla nykypäivän europarlamentaarikolla on äärioikeistotausta.
Räikeimmät lausunnot hiljennetään, kun puolueeseen yritetään houkutella uusia kannattajia. Ympäripyöreään politiikkaan pettyneille äänestäjille on helppo luvata muutosta. Suorasanaisuus ja suoranainen aktivismi tehoaa äänestäjiin, kun vaihtoehtoina esitellään sivujakauksilla ja kravatti kireällä kulkevia edustajia, joista ei tunnu saavan mitään irti.
Perinteisesti politiikka on nuorten mielestä tylsää ja aivan ymmärrettävästä syystä 16-vuotiaita kiinnostavat aivan muut asiat. Niin kiinnosti minuakin. Ääriryhmät vetoavat juuri sen vuoksi omaa identiteettiään hakeviin nuoriin, koska ne ovat muuta valtavirtaa vastaan. Itse pelkään, että nuorista tulisi lähinnä politiikan pelinappuloita.
Kirjoittaja on kuopiolainen performanssi- ja kuvataiteilija.
