| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
On ilmoja pidellyt
23.12.2009 0:01
Kirjoittajan kolumnit
Yli 190 edustajaa eri puolilta maailmaa lennätettiin Kööpenhaminaan keskustelemaan ympäripyöreää small talkia teemalla "On ilmoja pidellyt".
Jo lähtöasetelma on surullinen: ensin lennätetään parisataa edustajaa ympäri maailmaa lentokoneella puhumaan ilmastonmuutoksesta kokoukseen, jossa ei saada ainuttakaan sitovaa sopimusta aikaiseksi.
Kissankokoiset kuvat edustajista nukkumassa kokouspöydän ääressä kiteyttävät osuvasti yleisen ilmapiirin, jonka pohjalta keskusteluja käydään ja mikä on todellinen tahtotila asioiden muuttamiseksi.
Maailman suurin päästöjen aiheuttaja Kiina luokiteltiin kokouksessa kehitysmaaksi. Muuten nimityksestä olisi luultavasti noussut meteli, mutta tällä kertaa nimitys sattui sopimaan Kiinan tavoitteisiin paremmin kuin hyvin.
Kehitysmaiden päästötavoitteet ovat nimittäin huomattavasti alhaisemmat kuin teollisuusmaiden. Näin Kiina voi rauhassa jatkaa uusien hiilikaivosten rakentamista, myrkkyjen päästämistä vesistöihin ja melamiinin tunkemista ruokatarvikkeisiin.
Kiina nauttii nyt talouskasvustaan ja perustelee toimintaansa sillä, kun muutkin maat saivat rauhassa saastuttaa 200 vuotta ennen Kiinaa. Eiväthän nykyiset päästöt oikeastaan edes ole Kiinan syytä vaan moraalittomien teollisuusmaiden, jotka tuhlasivat huoletta luonnonvaroja aikaisemmin.
Keskustelu tuntuukin pyörivän lähinnä sen ympärillä kenellä on oikeus tällä hetkellä saastuttaa eniten eikä siinä, kuinka päästöjä saataisiin pienemmiksi. Kiina on kuin juuri täysi-ikään päässyt teini, joka pääsee ensimmäistä kertaa nauttimaan ravintolan antimista. Se kokee, että nyt on sen vuoro nauttia samoista ylellisyyksistä, joista muut talousmaat ovat nauttineet jo pitkään. Vastuu on sana, jota ei osata vielä edes tavata.
Eri osapuolten tavoitteet ovat hyvin toisistaan poikkeavat, mutta kaikkia maita yhdistää oman edun tavoittelu. Pienet saarivaltiot ovat ajamassa suurimpia päästötavoitteita ainoastaan siksi, koska pelkäävät huuhtoutuvansa maailmankartalta, mikäli ilmasto lämpenee yli kaksi astetta.
Öljyvaltiot ovat taas kiihkeitä vastustajia kaikille muutoksille ilmaston parantamiseksi, koska heidän ainut elinkeinonsa asettuisi vaakalaudalle.
Suurille yrityksille päästöjen vähentäminen tarkoittaisi vain lisäkustannuksia. Pitkän tähtäimen voitot taas eivät kiinnosta, koska mahdollinen tuleva tuotto ei tule pullistamaan nykyisten pääjohtajien kukkaroa. Kaikki voitot halutaan saada mahdollisimman nopeasti seurauksista välittämättä, kunhan vain itse ehtii nauttia elämästään. Tämä on valitettavaa ja äärimmäisen itsekästä ajattelua, mikä tuntuu leimaavan koko nykyisen yhteiskunnan kaikkia rakenteita.
Ydinajatus tuntuu olevan se, että kaikki odottavat päästövähennyksiä muilta, ennen kuin ovat itse valmiita sitoutumaan niihin. Tämän seurauksena kukaan ei tee mitään.
Kukahan uskaltaisi lopulta tehdä sen ensimmäisen eleen asioiden parantamiseksi? Nykyisessä tilanteessa kokoukset kannattaisi pitää vaikka Skypen välityksellä, jotta edes jotakin konkreettista saataisiin aikaan.
Kirjoittaja on kuopiolainen performanssi- ja kuvataiteilija.
