Kolumni
Onko ootto-onki onki ollenkaan?
Pekka Reinikka
Kirjoittajan kolumnit
Lainlaatija tarkoittaa tavallisella jokamiehenongella sellaista "laitetta", jossa kädessä tai käden ulottuvilla olevassa heittokalastukseen sopimattoman vavan siimassa koukussa ei ole keinotekoista syöttiä, vaan luonnollinen sellainen kuten toukka, liero, salakan pyrstö, kokonainen salakkakin... Vavan ja siiman pituudesta, koukun koosta ja haaraisuudesta sekä kohosta säädökset eivät sano mitään.
Pilkkijäillä näyttää tulleen tavaksi käyttää pilkin ohella ns. ootto-onkia. Ne ovat pilkkijän lähijääaareilleen virittämiä, usein jonkinlaisella kalan iskemisen ilmoittavalla signaalihuiskalla varustettuja vempaimia. Ovatko ne onkeen verrattavia jokamiehenoikeuksia?
Vaikea on maallikon sanoa, mitä ne ovat. Täyttävätkö ne määritteen "käden ulottuvilla"? Onko "käsi" yksi metri, viisi metriä, kymmenen, enemmän? Missä mahtaa lain koura tarttua jokamiehen käteen..?
Jos "ootossa" on keinotekoinen syötti, kuten mäski- tai taikinapallo, perho tai vastaava, niin asia pikkuisen selkiytyy. Enää sitä ei voi ainakaan kirkkain silmin ongeksi väittää. Eli nyt se on "seisova muu koukkupyydys", joka edellyttää lakikirjan mukaan 18-64-vuotiaalta virittäjältään kalastuskortti- ja kaikilta luparuljanssin.
Esitäkin tässä ja nyt arvoisille Kuopion kalastuspäättäjille kunnioittavasti, että kaupungin omistamilla pikku vesillä, ns. vapaa-kalastusalueilla, ehkä keskustan Valkeisenlampea lukuunottamatta, tähänastinen koukkupyyntikielto kumottaisiin ja niille myytäisiin koukkulupia. Se selkiinnyttäisi käytäntöä ja ehkä myös huojentaisi omatuntoja. Koukkupyynnillä niistä saisi niiden tuottoa talteen muuten kuin kuin vain pilkkisintteinä.
Olen itse innokas hauen koukkukalastaja. Viritän usein talvisille jäille kymmenkunta koukkua muutaman sadan metrin rinkiin, iskukoukkuja enimmäkseen.
Kun ne on viritetty, niin heti karusellina niitä kokemaan niin monta kertaa, kunnes tulee tyhjä kiekka. Miltei säännön mukaan pääsen aina ainakin toiselle kierrokselle, usein kolmannelle, neljännellekin, niin perso hauki on täkytarjonnalle huononkin syönnin aikaan. Samalla saan reipasta kuntoliikuntaa.
Tyhjän kiekan jälkeen voi käydä kahvitulille tai pilkkiavannolle ennen uutta karusellia.
Karusellikeikalle on syytä varata mukaan iso kuusituumainen kaira, jonka kirnusta nousee jo melkoinen mahtihauki. Varsinkin sydäntalven syvässä lumessa ja paksussa jäässä karusellin pyörittäminen ja iso kaira kysyvät keuhkoja ja hartioita. Kätevää olisi, jos matkassa olisi koukkukairan lisäksi 3-4-tuumainen pilkkikaira. Isolla on näet kevyt avartaa pienemmän reikä.
Jos on tarvis suurentaa vielä kuusituumaisenkin reikä, niin se ei kairapelillä hevin onnistu, jos siihen ei ole vielä suurempaa kairaa. Tuuraa siihen moni kaipailisi. Mutta kahdella kairalla isonkin reiän, jopa jo avannonkin, tekeminen luonnistuu mainiosti. Ensin pienellä kairalla reikiä rinkiin. Reikien väli sellainen, että isommalla tehdyt väljennykset leikkaavat hitusen toisiaan kuin olympiarenkaat ikään, niin jopa syntyy hotua suurimuskin ohjuksena jäälle ohjastaa.
PS. Savon Mafia järjesti lokakuussa Helsingissä vuosipippalonsa. Niihin taisi jäädä kutsumatta eräs varsin huomattava savolaisvaikuttaja, koko tasavallan yli 300 000 metsästäjän pääpomo kuopiolainen Tauno Partanen. Monella kutsutulla mafiosolla olivat varmasti paljon pienemmän muskelit kuin Taunolla.
Kirjoittaja on eräneuvos.





