| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Pekka Niemelä perii haastavan tehtävän Suomen päävalmentajana
22.3.2010 0:01
Kirjoittajan kolumnit
Suomen mäkihyppääjien uuden päävalmentajan tehtävä on kaikkea muuta kuin helppo. Sekä valmennustoiminta että A-maajoukkue ovat nykytilassaan kahtiajakautuneita.
Janne Väätäinen teki maajoukkueen valmentajana siinä hyvää työtä, että hän piti varsin hajanaisen maajoukkueen edes jollakin tavoin läjässä.
Väätäisen auktoriteetti perustui suoruuteen ja tiettyyn lupsakkuuteen. Lisäksi hänellä oli tehtävässään joukkueen konkareiden, Janne Ahosen ja Matti Hautamäen, hyväksyntä.
Mäkihyppääjät ovat aina olleet omapäistä porukkaa. Suomalaiset mäkihyppääjät vielä aivan eritoten. Nykyisessä joukkueessa on kaksi kirjavaa kotkaa.
Harri Olli ja Kalle Keituri ovat molemmat persoonia, jotka saavat pahimillaan minkä tahansa orkesterin sekaisin.
A-maajoukkueen ulkopuolella yksi uuden päävalmentajan isoimmista haasteista on edesauttaa tilannetta, jossa Suomen mäkikeskukset puhaltavat samaan suuntaan.
Suomen kokoisessa maassa ei ole varaa Lahti-Kuopio-Rovaniemi -kyräilyyn ja muiden puukottamiseen.
Vaikka tilanne on parantunutkin, tiettyä mustasukkaisuutta esiintyy edelleen.
Suomalainen mäkihyppy tarvitsee yhteisen linjan, jonka takana koko lajiväki seisoo.
Mäkihypyn huippuosaamista on maailmallakin vähän. Suomessa sitä on edelleen, mutta esimerkiksi tehtyä mäkihyppytutkimusta ei ole osattu hyödyntää. Kun muualla on ammattimaistuttu ja alettu määrätä lajikehityksestä, on Suomi joutunut matkustajaksi. Osin kyse on rajallisista resursseista, mutta taustalla on mukavoiduttukin. Muutamat huippuyksilöt ovat pitäneet Suomen kiinni menestyksessä niin kauan, että tilanteen on kuviteltu jatkuvan ikuisesti.
Sen jälkeen kun laji muuttui entistä enemmän välineurheiluksi, Suomi on ollut jatkuvasti askelen jäljessä. Meillä on julkisessa keskustelussakin jääty sarkahousu- ja villapaita-aikoihin ja tuhahdeltu, että hyppäisivät p.rk..., eivätkä selittelisi.
Valitettava tosiasia on, että urheilija voisi menestyä nykypäivän huippumäkihypyssä edellisvuoden välineillä, pitäisi hänen olla poikkeuksellisen ylivoimainen. Kilpailun kiristyttyä, sellainen ei ole realismia.
Suomi uudistaa ensi kaudeksi koko valmennusjohtonsa. Finnjumpingin hallituksen puheenjohtaja Ilkka Tiilikainen korostaa, että uutta ja erittäin suurella todennäköisyydellä suomalaista päävalmentajaa kuunnellaan henkilövalinnoissa tarkasti.
Kokenut väki näkisi päävalmentajana mielellään Kari Ylianttilan, mutta mäkien kosmopoliitti ei enää tartu Suomen ohjaksiin. Hannu Lepistön kohdalla tilanne on sama kuin Ylianttilalla. Ari-Pekka Nikkolalla on intoa ja haluja, mutta niukasti näyttöjä.
Tiilikainen korosti, että Suomi haluaa joukoilleen kokeneen ja maailmancuptasolla urheilijoita opastaneen valmentajan. Yhdestä vaihtoehdosta on helppo valita: Suomen seuraava päävalmentaja on tehtävät Ranskassa jättävä Pekka Niemelä.
Kuopiolainen on Mika Kojonkosken opetuslapsia ensimmäisessä polvessa ja hankkinut Kojon koulun jälkeen rutkasti kokemusta maailmalla.
Niemelä on ollut Ranskassa rajallisilla resursseilla toimimisen korkeakoulussa. Kun Kojonkoski on kiinni Norjassa, on Niemelä selkeä ykkönen.
Kirjoittaja on Savon Sanomien urheilutoimituksen esimies.
