Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
18.10.2011 20:49
Kolumni
Pelastavatko uudet käärinliinat maailman talousjärjestyksen?
Kristiina Kouros
Kirjoittajan kolumnit
Viime viikolla ensimmäistä kertaa vietetyn kansallisen epäonnistumisen päivän manifesti julistaa: "Suomi tarvitsee kulttuurin, joka kannustaa epäonnistumaan. Epäonnistuminen on ennen kaikkea oppimiskokemus. Sen ei saa antaa viedä osaajilta uskoa ja rohkeutta rakentaa suomalaista talouskasvua sekä paloa nousta ylös jaloilleen kerta toisensa jälkeen - ja yrittää uudelleen".
Pelastajaa synkkenevien talouslukujen alhoista kaivataan koko maailmalle. Wall Streetin valtaajat saivat viikonloppuna miljoonia seuraajia. Samoista tunnelmista nousi koko arabikevät. Kapitalismi nykymuodossaan on vähentänyt absoluuttista köyhyyttä maailmassa, mutta lisännyt tuloeroja hillittömästi ja kohdellut eri alueita kuin antiikin Fortuna. Peliteoriat ja Nashin tasapaino ovat unohtuneet. Ihmiset on hylätty. Kansoja on petetty!
Epäonnistumisen päiväN viesti maailman tilanteen huomioon ottaen siis hämmentää. Nimi on osuva herättäjä, mutta manifesti lähinnä käärii myönteisen ajatuksenvoiman ilosanoman uusiin liinoihin. Manifestin mukaan Suomen taloutta halutaan paikata samalla optimismin ideologialla, joka on ollut nykymuotoisen kapitalismin turbiini.
Jotkut tutkimukset väittävät, että ihmiset ovat luonnostaan pääosin optimisteja, koska se on eloonjäämiseen kannalta hyvä. Myönteisen elämänasenteen vaikutus terveyteen ja koettuun elämäniloon kai on pätevästi todistettu. Mutta kyllä pessimistitkin elävät - ehkä nuristen ja krempoisssaan, mutta porskuttavatpa kuitenkin kohti samaa ihmisen päämäärää.
Historioitsija Juha Siltala kertoo viikonlopun Hesarissa viitaten 1800-luvulla vallalle nousseeseen uskoon edistykseen, että niin kauan kuin edistykseen uskottiin, edistystä tapahtui. Kun usko mureni, seurasi katastrofi.
Kristinuskossa, niin kuin varmaan jotakuinkin kaikissa maailman muissakin uskonnoissa, on voimakas toivon viesti. Optimistit opetuslapset uskoivat vapahtajansa ylösnousemukseen, ja niinhän tarinassa kävi. Jälkikäteen myös sen yhden pessimistin, Tuomaksen, oli taivuttava uskoon.
Yhdysvalloissa ja tietty sen ulkopuolellakin amerikkalaispoliitikkojen ääripositiivisuudesta on lohkottu katkeran suloisia vitsejä. Presidentti Reagan on tunnettu niin kutsutusta yhdennestätoista käskystä: Älä puhu pahaa republikaani-toveristasi!
Italialainen kansainvälisen oikeuden professori Ugo Mattei ei näe mitään mahdollisuutta pelastaa maailman taloutta optimismin opeilla. Ja mitä pitäisi ajatella, kun Time-lehti ylistää John Maynard Keynesiä, koska "hänellä oli radikaali idea siitä, että valtioiden täytyy kuluttaa rahaa, jota heillä ei ole, mikä on saattanut pelastaa kapitalismin".
Aika näyttää, oliko tämä kapitalismi pelastamisen arvoinen velaksi. Itse toivon, että oman hyödyn maksimointi muut unohtaen olisi tullut nyt maailmassa - ja Suomessa - tiensä päähän.
Eräs tuore tutkimus nostaa esiin väitteen, että optimistin on parasta pysyä optimistina, koska näin toimiessaan hän on sitkeämpi ja tavoitteellisempi, ja lopulta myös onnistuu tehtävissään paremmin. Tutkimuksen mukaan myös pessimistin kannattaa pysyä pessimistinä. Kyse onkin siitä, mikä saa meidät motivoitumaan.
Kaikesta optimismin suitsutuksesta ja omasta synnyinlahjaksi saadusta optimistisesta luonteesta huolimatta, en lämpene optimismin ideologialle tai ylettömän positiivisille kampanjoille. Olennaista kun itse optimismin lisäksi on se, mihin uskotaan - ja pelkään, että optimistit saattavat ylettömässä innossaan unohtaa viilata tuota päämäärä.
Itse uskon ilomielin talouskasvuun, mutta toisenlaiseen kuin se, mitä olemme todistaneet viimeisen vuosikymmenen aikana. Käsittääkseni saamme kiittää nimenomaan pessimistejä epäkohtien esiin nostamisesta.
Kirjoittaja on kuopiolaislähtöinen juristi ja Ihmisoikeusliiton pääsihteeri.
