| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Pelottaa ihan sikana
26.11.2009 0:01
Kirjoittajan kolumnit
Rouva A aloitti päivän valmistelut jo hyvissä ajoin. Puoli viideltä lehti oli luettu ja aamukahvi juotu. Jäi hyvin aikaa etsiä sopivia vaatteita, hengityssuojain, kumihansikkaat ja edellisestä asuntoesittelystä luvattomasti mukaan unohtuneet muoviset kenkäsuojat.
Puoli seitsemältä Rouva A seisoi rokotusjonossa ja harmitteli, kun ei kaikista valmisteluistaan huolimatta ollut paikalla ensimmäisenä. Baskeripäinen mummo piti tiukasti kiinni ovenkahvasta kaksin käsin kuin hukkuva ja hänen takanaan oli kärkkymässä muutama muu ihminen odottaen mahdollista otteen herpaantumista.
Rouva A asettui vastahakoisesti jonon hännille, huokasi syvään ja alistui kiukustuneena kohtaloonsa. Onneksi tuli laitettua monta vaatekerrastoa päälle.
Pian jonoon alkoi tulla muitakin ja kymmentä vaille kahdeksan tunnelma oli käsinkosketeltava. Kävelykeppiä käyttävä mies linkutti Rouva A:n viereen kysyäkseen kelloa, koska ei nähnyt hyvin ja hänen piti ehtiä vesijumppaan.
Rouva A mulkaisi mieheen ja tuhahti halveksuvasti. Kaikenlaisia tekosyitä ihmiset yrittivätkin - mieshän aivan selvästi yritti etuilla. Rouva A heristi miehelle kyynärpäitään ja sanoi osaavansa puolustautua, mikäli mies yrittäisi hänen edelleen.
Mies katseli Rouvaa kummastuneena, tihrusti silmillään ja kääntyi jo lähteäkseen, kun hänet yllätti valtava yskänpuuska. Rouva nosti hätääntyneenä kädet kasvojensa ja hengityssuojaimensa eteen ja huusi miehen perään: "Senkin sika! Teen teistä ilmoituksen, te yrititte tappaa minut!".
Rouva suihki miehen perään desinfiointiainetta ja risti kätensä kiittäen, että tuo demoni jätti hänet vihdoin rauhaan.
Rouva A vilkaisi taakseen ja kavahti. Joku nuoripari vaihtoi sylkeä täysin estottomasti vähän matkan päässä. Suuteleminen kiellettiin jo Turkissa, mikä oli Rouva A:n mielestä ainoa oikea ratkaisu.
Jonossa oli myös tuore äiti pienen vauvansa kanssa ja vieressä oleva herrasmies totesi vauvan olevan nätti kuin sika pienenä. Rouva A ei kestänyt nähdä enempää.
Kahdeksalta ovet aukesivat ja samalla helvetti pääsi irti. Ovenkahvassa roikkunut mummo meinasi jäädä muiden jalkoihin, eikä näin ollen päässyt ensimmäisenä sisään. Hätääntyneet, punaposkiset vartijat pitelivät kiiluvasilmäisiä ihmisiä aloillaan ja huusivat kovaääniseen.
Adrenaliinin ja testosteronin löyhkä leijui ilmassa. Rouva A joutui hiki päässä käyttämään kyynärpäitään raivatakseen tien ansaitsemalleen paikalle ovenkahvan juureen.
Hän oli joutunut näkemään paljon vaivaa soittaessaan aikaisemmin rokotusinfoon ja tarjoten elämänsäästönsä, mikäli pääsisi saman tien rokotettavaksi yksityisesti. Hänen toiveensa oli evätty täysin perusteettomasti.
Päästyään lopulta kotiin Rouva A desinfioi itsensä täydellisesti, laittoi possupaistin uuniin ja muisteli hyräillen rokotusjonossa vartijan ehdottamaa yhteislaulua Porsaita äidin oomme kaikki, joka oli keventänyt tunnelmaa mukavasti.
Selatessaan vielä päivän lehteä hän huomasi näyttelyilmoituksen. Taiteilija Harro Koskisen tuotanto oli kuulemma ajankohtaisempaa kuin koskaan.
Kirjoittaja on kuopiolainen performanssi- ja kuvataiteilija.
