A A
Kolumni

Pelottava puoskari leikkii työnohjaajaa - kukaan ei voi estää

27.1.2010 00:01
Kristiina Kouros

Kirjoittajan kolumnit

Herra mustissaan seisoi edessämme ja esitti psykoanalyysia kuin Jumalan sanaa. Nimeltä mainiten hän analysoi kaikki yhteisön työntekijät.

Kenellä oli minkäkin suuruinen "valtaongelma", minkä johdosta he eivät alistuneet esimiehen määräysvallan alle. Syy valtaongelmiin löytyi yksioikoisesti lapsuudesta, vanhempien vääristä kasvatusmenetelmistä.

Kuulijoilla, yhteisön ylimmillä päätöksentekijöillä, kylmät väreet vierivät selkäpiitä pitkin. Työnohjaaja, joka oli palkattu kehittämään työpaikan hyvinvointia, osoittautuikin pelottavaksi puoskariksi. Parin tunnin henkilökohtaisten tapaamisten perusteella hän esitti psykiatrisia pseudodiagnooseja ja tykitti tuomioita. Alistuminen oli ylimmäinen tavoite. Ja tervehtymiseen, kuten hän sitä nimitti, päästäisiin, kunhan hän vain saisi jatkaa vielä kevään työntekijöiden kimpussa. "Kuolleen ruumiini yli saat jatkaa", mutisivat kuulijat.

Työnohjaaja, työyhteisökouluttaja, konsultti... ala on villi ja vapaa.

Herra mustissaan ja hänen kaltaisensa eivät tee mitään laitonta, vaikka kylväisivät kuinka paljon tuhoa työyhteisöissä tai yksittäisissä ihmisissä. Heidän palkkaamisestaan vastaavat voidaan kyllä hyvällä syyllä asettaa vastuuseen työturvallisuuden vaarantamisesta.

Suomen työnohjaajat ry toimii jonkinlaisena alan itsesääntelymekanismina. Jäsenyys edellyttää pääsääntöisesti parin vuoden prosessinomaista koulutusta. Koska työnohjauksen teoreettisia viitekehyksiä on monenlaisia ja siten työotteet kirjavia, sitoutuvat jäsenet toistensa arvostamiseen sekä yhdistyksen eettisiin periaatteisiin.

Herra mustissaan ehti yksin kymmenen minuutin monologissaan rikkoa noita periaatteita mennen tullen. Työnohjausistunnoissa hän oli pöyhinyt työntekijöiden yksityiselämää ja lapsuutta kuin sontiainen tunkiota.

Mutta hän ei olekaan Suomen työnohjaajien jäsen: vaadittavaa koulutusta ei ole eikä eettisistä periaatteista tuon taivaallista tajua. Asiansa tunteva työnohjaaja ei johda keskusteluja poluille, jotka voivat viedä liian syvälle, sillä hän tietää, etteivät hänen taitonsa riitä välttämättä löytämään tietä ulos mielen monimutkaisista labyrinteista.

Työnohjaus ja siihen liittyvät ammattinimikkeet, kuten myös kaikkinainen terapia pitää ehdottomasti saada jonkinlaisen sääntelyn ja sitä kautta valvonnan piiriin. Nyt ei ole muuta keinoa kuin antaa kenkää, mutta toiminta jatkuu. Ihmisten mielten näpelöiminen työnohjauksessa on vakavaa ja vastuullista toimintaa. Kansanedustajat, psykologit, psykiatrit, vastuulliset työnohjaajat… Pliis, tehkää jotain ja vapauttakaa Suomi tällaisista puoskareista.

Kirjoittaja on kuopiolaislähtöinen juristi ja Ihmisoikeusliiton pääsihteeri.

Kommentoi artikkelia