| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Pitääkö lapsen hyväksikäytön vanhentua koskaan?
22.5.2010 0:01
Kirjoittajan kolumnit
Mistä pienen tytön välilihan repeämä voi johtua, jouduin kysymään lääkäri-puolisoltani jonkin aikaa sitten.
Kysymyksen esittäminen ahdisti, sillä tavallaan tiesin vastauksen jo etukäteen.
Olin kuullut sen kahdesta tarinasta.
Toinen tuore, toinen vanha, pitkäksi aikaa unohdettu.
Katsoin omia pieniä tyttöjä ja tunsin suunnatonta raivoa lasten hyväksikäyttäjiä kohtaan. Ja niitä kohtaan, jotka sellaisia tekoja salaavat.
Rippisalaisuuden murtaminen on vain yksi toimenpide, jolla joku tekijä saatettaisiin saada esiin. Kuten eläkkeelle jäänyt arkkipiispa Jukka Paarma arvioi STT:lle:
"Pedofiliaan syyllistyneet harvemmin tulevat ripille, yleensä yhteydenotot tulevat uhrien puolelta". Silti tätäkään keinoa ei pidä jättää käyttämättä.
Uhrit tarvitsevat oikeutta. Hyväksikäytön uhri saattaa kyetä muistamaan ja toimimaan hyväksikäyttäjää vastaan vasta vuosien kuluttua.
Näin on erityisesti niissä tilanteissa, joissa hyväksikäyttäjä on läheinen ja luotettu henkilö.
Jos kyse on vielä uskonnollisesta yhteisöstä, johon koko suku ja ystävät kuuluvat ja jotka peittävät tapahtuneet, voi suurin osa ihmisen elämää kulua selviytymiseen.
Selviytymiskeinona ei silloin ole asioiden muistaminen vaan niiden aktiivinen unohtaminen.
Olen ymmärtänyt, että vaikka mieli unohtaisi, keho ei koskaan. Lapsena koettu hyväksikäyttö voi palautua mieleen vuosikymmenten kuluttua.
Silloin vastaan saattavat tulla rikoslain vanhentumissäännöt. Siitä huolimatta, että niitä on rukattu uhrin kannalta parempaan suuntaan viime vuosina.
Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön syyteoikeus vanhentuu aikaisintaan, kun asianomistaja täyttää 28 vuotta.
Sama koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaan henkilöön kohdistunutta raiskausta, törkeää raiskausta ja pakottamista sukupuoliyhteyteen.
28 vuotta on aivan liian aikaisin.
48 vuotta olisi lähempänä oikeaa, mutta olisi syytä pohtia, pitääkö tämän tyyppisen rikoksen vanhentua koskaan.
Meillä syyteoikeus murhasta ei vanhene koskaan, koska siitä säädetty ankarin rangaistus on elinkautinen vankeus.
Törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä enimmäisrangaistus on kymmenen vuotta vankeutta.
Olen psykiatrien ja psykologian kirjoituksista ymmärtänyt, että todennäköisyys syyllistyä tähän rikokseen uudestaan on korkea.
En ole yleensä rangaistusten koventamisen kannalla.
Tässä kohdassa teen poikkeuksen.
Lapsen hyväksikäyttäjä saakoon jumalaltaan anteeksi, jos niin on. Ihmisten ei sellaista tekoa tarvitse, eikä pidä antaa anteeksi.
Kirjoittaja on kuopiolaislähtöinen juristi ja Ihmisoikeusliiton pääsihteeri.
