A A
Kolumni

Pomo on palannut, mutta joukot ovat sekaisin

7.1.2010 00:01
Juha Hölttä

Kirjoittajan kolumnit

Jokainen joukkue tarvitsee johtajan, sillä ilman pomoa iso tai pienempikin porukka on päämäärättömästi liikkuva ryhmä yksilöitä.

Kun Janne Ahonen keväällä 2008 lopetti, mäkimaajoukkueessa avautui paikka pomolle. Ahonen oli ryhmyri toistakymmentä vuotta, mutta viime kausi osoitti, että kenestäkään joukkuetoverista ei ollut astumaan hänen jättämiinsä monoihin.

Edellislumilla suomalaiset väläyttelivät, mutta siihen se jäi. Maajoukkueen henkisen johtajan paikka oli tyhjä. Meriitit, ego tai tahto eivät riittäneet.

Kun Janne Ahonen viime maaliskuussa ilmoitti palaavansa reservistä aktiivipalvelukseen, maajoukkueen johtamisketju meni taas uusiksi.

Jokainen edustushyppääjä tiesi, että sapattivapaalta palaava ex-pomo ottaa joukkueessa entisen asemansa kuin luonnostaan. Ja niin varmasti kävikin. Muilla oli taas johtotähti, jota seurata.

Meneillään olevan olympiakauden yllätys on se, että johtamiskuvioiden selkiintymisestä huolimatta hyppy ei ole kulkenut toivotulla tavalla kuin Ahosella. Jotkut maajoukkueen ulkopuoliset väittävät, että syy olisi Ahosen. Heidän mielestään pomo ei olisi saanut palata sotkemaan uudelleen järjestäytyvää maajoukkuetta.

Lukijan saattaa olla vaikea tätä uskoa, mutta ihan totta. Meillä näissä urheilupiireissä huhuillaan tällaista sontaa ihan lajien ytimistäkin. Tässä käsittelyssä olevassa tapauksesssa näin ei ole tapahtunut.

Keski-Euroopan mäkiviikon perusteella suomalaisen mäkihypyn tilanne näyttää surkealta ja haaveilu joukkuemäen olympiamitalista Vancouverin kisojen Whistlerin mäestä utopistiselta.

Myös päävalmentaja Janne Väätäinen on huolissaan, vaikka onkin virkansa puolesta vakuutellut, että suunnanmuutos on lopulta hyvin pienestä kiinni.

Olen seurannut mäkihyppyä työnantajani toimeksiannosta noin neljännesvuosisadan ajan ja uskallan väittää, että hyppysissäni on enemmän kompetenssia kuin keskivertomäkihyppykuluttajalla.

Suomalaishyppääjät ovat olleet ennen arvokisoja vastaavassa kriisissä aiemminkin. Tuoreessa muistissa on pahojakin arvokisojen mahalaskuja, mutta myös niitä, kun kuntoon on päästy oikealla hetkellä. Optimisti pitää olla, niin nytkin.

Janne Väätäinen on korostellut mäkiviikon aikana, että lähiviikot näyttävät Suomen joukkueen suunnan olympialaisiin.

Mäkijoukkueen johdolta vaaditaan jäitä hattuun, kun joukkueita valitaan seuraaviin maailmancupin kisoihin. Esimerkiksi Japanin Sapporoon tuskin kannattaa lähettää ketään, joka kärkkyy paikkaa olympiakoneeseen.

Nyt jos koskaan, ainakin mäkiviikon kiertäneet urheilijat tarvitsevat viimeistään Kulmin lentomäkikisojen jälkeen kunnon harjoitussession.

Reilun kahden viikon kuluttua Puolan Zakopanessa hypättävät Adam Malyszin kotikisat näyttävät, mitä suomalaisten kannattaa Whistleristä odottaa. Onko kaikki Ahosen varassa, vai löytyykö muitakin, jotka onnistuessaan voivat juhlia vaikka olympiavoittoa?

Kirjoittaja on Etelä-Suomen Sanomien urheilutoimittaja.

Kommentoi artikkelia