EmediateAd
A A
Kolumni

Puheenjohtajanvaihdos tuo metsästysseuroihin kaivattuja uusia tuulia

14.4.2008 0:01
Veijo Miettinen

Kirjoittajan kolumnit

Harrastepohjalta tapahtuva järjestö- tai yhdistystoiminta kaipaa menestyäkseen ja uudistuakseen aika ajoin uusia tuulia purjeisiinsa.

Metsästysseuroissa aikansa hyvillä tai heikoimmilla tuloksilla puurtaneet saavat antaa tilaa uusille luottamushenkilöille. Vaihdos voi tapahtua hyvässä yhteishengessä. Vaihtoehtoisesti siitä voi aistia pienoisia katkeruuden juonteita, jos vanha ei älyä vapaaehtoisesti ilmoittaa palvelusvuosiensa täyttyneen.

Puheenjohtajan paikalle luulisi olevan halukkuutta.

Mutta näin ei suinkaan aina ole. Olin talven aikana kahdenkin yhdistyksen vuosikokouksessa joissa puheenjohtajan kieltäytyessä jatkamassa uutta ei löytynyt millään. Ehdokkaita toki nimettiin, mutta kaikki kieltäytyivät.

Toinen näistä yhdistyksistä oli keskikokoa suurempi metsästysseura ja toinen maakunnallinen, jäsenmäärältään suuri kennelyhdistys. Kummassakin tapauksissa monien suostuttelujen ja neuvottelutaukojen jälkeen entiset vetäjät suostuivat jatkamaan.

Molemmissa tapauksissa uskoisin halukkaita löytyneen, mikäli olisi ehdolle asetettu nimi kuin nimi. Kokousedustajilla oli kumminkin harkinta mukana ja ehdokkaiksi nostettiin vain henkilöitä, joiden uskottiin kykeneviksi hoitamaan vaativaa tehtävää.

Puheenjohtaja voi hoitaa tehtäväänsä hyvin tai huonosti. Jälkimäisessä tapauksessa seuraaja löytyy helpommin koska seuraaja kokee mahdollisuutensa parantaa edeltäjänsä työn tulosta.

Hyvin, tai jopa "lähes liiankin hyvin" tehtävänsä hoitaneelle piällysmiehelle ei hevillä löydy seuraajaa. Ehdokkaita pelottaa se valtaisa työmäärä, minkä edeltäjä on tehtävässään suorittanut.

Metsästysseurojen tai kennelkerhojen kannattaisi miettiä organisaatiouudistuksia.

Usein hallituksissa tai johtokunnissa sananmukaisesti istuu henkilöitä osallistumalla millään tavoin yhdistyksen toimintaan. Mielipiteetkin päätöksien teossa tulevat tuiki harvoin esille.

Hallituspaikkojen tulisi olla työpaikkoja, joissa jokaisella on oma vastuualue. Puheenjohtajan ja sihteerin ei tulisi olla ainoat yhdistyksen työmuurahaiset. Jaostojen ja toimikuntien vetovastuut voisi jakaa johtokunnan jäsenille. Ellei taito tai innostus riitä, niin itse kukin voi miettiä asemaansa saamassaan luottamustehtävässä.

Mikä onkaan sopiva pituus puheenjohtajan toimikaudelle metsästys- tai kennelyhdistyksessä? Pari vuotta menee tehtävään sisäänajossa ja omien linjojen luomisessa, jonka jälkeen edessä ovat parhaat toimintavuodet.

Kuinka pitkälle hyvää jälkeä tehtävässä syntyy, riippuu paljolti motivaatiosta, jota ruokkii hyvä sihteeri ja osallistuva johtokunta.

Kokemuksesta voin sanoa, että viimeistään kymmenessä vuodessa puheenjohtajasta on imetty mehut pois, eikä hänellä ole yhdistykselle juuri mitään annettavaa.

Seurojen vastaavilla on edessä lähivuosina uudet haasteet.

Suuri osa metsästysyhdistyksistä lähestyy viidenkymmenen vuoden rajapyykkiä.

On aika alkaa tallentaa mennyttä historiaa tekstiksi kansien väliin.

Kirjoittaja on aktiivimetsästäjä ja entinen riistanhoidonneuvoja.

Kommentoi artikkelia