Kirjoittajan kolumnit
Jotain on pielessä. Se on varmaa, sillä Suomen asema talviurheilun mahtimaana on vahvasti valumassa viemäriin.
Etenkin Suomen miesten panos talvikauden suksilajeissa on ollut lähes ennen kokemattoman heikkoa.
Mäkihypyssä Suomi sai jalkeille mäkiviikolle vain kolmen miehen joukkueen ja paras noteeraus kokonaiskilpailussa oli Anssi Koivurannan 18. sija.
Tour de Skille Suomi lennätti viiden miehen joukkueen aika kovin odotuksin: tuliaisina oli sijoja kaukana kärjen takana. Matti Heikkinen hävisi parhaana suomalaisena kokonaiskilpailussa yhdeksän ja puoli minuuttia voittaja Dario Colognalle ja palkintona oli sija 24.
Näiden tuloksien jälkeen monet entiset suksilajien sankarit saattavat nähdä painajaisia, sillä heidän viitoittamalleen polulle ei tunnu nykymiehistä löytyvän ainakaan tällä kaudella kelvollisia jatkajia.
Totta on, että puhutaan välivuodesta, koska tällä kaudella ei ole muita arvokisoja kuin lentomäen MM-kilpailut. Fakta on myös se, että Keski-Euroopan mäkiviikko tai Tour de Ski ei ole koskaan vähäarvoinen kilpailu.
Mäkihypyssä on valiteltu varojen niukkuutta, joka on merkinnyt leiripäivien vähenemistä. Se on varmasti yksi syy vaisuuteen, mutta ei se voi olla ainoa ongelma.
Suomen talvilajien kattojärjestöistä Ampumahiihtoliitto on ollut heikoimmassa jamassa pitkään, mutta tämän päivän kirkkain sinivalkoinen tähti löytyy kuitenkin pyssyhiihdosta. Kaisa Mäkäräiselle ei todellakaan siloteltu eteen setelilatua, vaan hän on potkinut huipulle kovalla työllä. Ja niukoilla resursseilla. Ja vieläpä selvästi kilpaillummassa lajissa kuin maastohiihdossa tai mäkihypyssä.
Nyt työ poikii tulosta myös taloudellisesti, ja Mäkäräisen on helppo keskittyä olennaiseen.
Mäkihypyssäkin rahavirtojen kertymistä voisi edesauttaa enemmän muutamat kunnon sijoitukset kuin ainainen kitinä, jossa menestymättömyys sysätään ulkopuolisille tekijöille.
Toki epäkohdat pitää tuoda esille, mutta toisten syyttely vie turhaan voimavaroja.
Lajin sisällä pitäisi kaikkien katsoa peiliin ja pohtia yhdessä kuinka solmu aukaistaan.
Nuoria mäkihyppääjiä löytyy vielä mukavasti, mutta pian he katoavat lajin parista, jos esikuvien ja kattojärjestön toiminta junnaa nykyisellä tasolla.
Yhdistetyssä sen sijaan voi olla edessä Suomen putoaminen kokonaan kansainväliseltä tasolta. Tällä hetkellä meillä on yksi keskitason kansainvälinen urheilija. Loput maailmancupeissa nähdyt suomalaiset taistelevat lähinnä "sijoituksista 60 parhaan joukossa 50 urheilijan kisoissa".
Eikä lajin tulevaisuus ainakaan paremmalta näytä.
Alppihiihdossakin Suomi on pudonnut miehissä joidenkin vuosien takaiselta, vaikka Marcus Sandell ja Andreas Romar ovatkin väläytelleet.
Ampumahiihdossa Suomen miesten kannattaisi mieluummin hakea itseluottamusta IBU-cupista kuin taistella jämäsijoista maailmancupissa.
Näille kaikille Suomen miehille ja tulevaisuudessa huipulle pyrkiville nuorukaisille löytyy malli kurssin oikaisemiseen hyvin läheltä.
Suomihan olisi taas talvilajien mahtimaa, jos miehet menestyisivät yhtä hyvin kuin maamme naishuiput.
Kirjoittaja on Savon Sanomien urheilutoimittaja.
