Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
28.10.2010 00:01
Kolumni
Saamme pian nähdä, taipuvatko isännät torppareiksi
Vesa Kärkkäinen
Kirjoittajan kolumnit
Strateginen virhe. Naudanlihan saatavuuden turvaaminen on strateginen kysymys. Atrian keskiviikkoinen ilmoitus Kuopion nautateurastamon sulkemisesta oli tästä näkökulmasta virhe. Suuri virhe.
Oletettavasti Atriassa kuvitellaan, että isännät ja emännät täällä kaukana Kauhajoelta laittavat lehmänsä A-Tuottajien autoon yhtä kiltisti kuin ennenkin. Varmasti jotkut Atrian aatteeseen sitoutuneet laittavat. Kaikki eivät laita. Ja yhä harvemmat laittavat, jos lihan markkinatilanne säilyy nykyisenlaisena: keskikokoinen tila saa naudasta jopa 18 senttiä kilolta enemmän, kun eläinten osoitteeksi laittaa Atrian sijasta HKScanin Outokummun teurastamon, Saarioisten Jyväskylän teurastamon tai jopa Snellmanin teurastamon Pietarsaaressa.
Toisin kuin aikaisemmin on kerrottu, Atrian lihanhankintayhtiö maksoi pari vuotta sitten nautojen lisäksi myös sioista isoille tiloille rutkasti enemmän kuin pienille ja keskikokoisille. Ohi hinnastojen.
Tätä ongelmaa ei enää ole, kun hinnastot on salattu. Uusi säppi hintatietojen salaamiseksi tulee ensi viikon maanantaina ja tiistaina, kun sekä Itikan että Lihakunnan edustajistot hyväksyvät kuin lampaat omiin sääntöihinsä suuntukkimispykälän. Sääntömuutos johtuu savolaisista tuottajista, jotka eivät ole lakanneet vaatimasta tasapuolista hinnoittelua.
A-Tuottajat on siis sivuuttanut sen aateperinnön, jonka varaan isännät aikanaan perustivat omistajaosuuskunnat.
Lisäksi isot tilat ovat saaneet ylimääräistä etua muutenkin: A-rehut on suosinut lisäalennuksin isoja ostajia. Kunpa tietäisitte pientilalliset, miten isoin alennuksin! Kohta ette voi edes kysyä, kun kysymisen voidaan katsoa aiheuttavan vahinkoa Atria-yhtiöille ja siitä seuraa jäsenyydestä erottaminen.
Oma lukunsa ovat vasikkaluotot. Naudanlihantuotantoaan jopa kolminkertaiseksi kasvattaneet tilat ovat saaneet vasikat velaksi korolla, joka on ollut selvästi pienempi kuin pienemmiltä tiloilta peritty.
Valio on toisenlainen firma. Äskettäin kysyin toimitusjohtaja Pekka Laaksoselta, ovatko suuret maidontuottajat vaatineet pistehinnoittelua. Kuulemma ovat, mutta turhaan. Laaksosen mukaan Valiossa ajatellaan niin, että kaikki tapahtumat tilan ja asiakkaan välillä ovat eräänlaista siirtohintaa, jota ei auta riitelemällä ratkoa. Sanoipa leikkisästi niinkin, että loogisesti ajatellen Valion pitäisi pikemmin saada ostoistaan isoilta tiloilta paljousalennusta. Siihen niillä pitäisi olla varaakin, kun kerran tehokkaammin maitoa tuottavat.
Yt-neuvottelut alkoivat vasta. Vielä ei ole aivan myöhäistä estää virhe.
Isojen tilojen yltiöpäisten laajennusten rahoitus ei ole ratkaisu lihantuotannon kannattavuusongelmiin. Voi käydä päinvastoin kuten on jo nähty: jopa joka kymmenes vasikka kuolee erikoistuneessa naudanlihan tuotantoketjussa.
Isännistä ei sitä paitsi ole torppareiksi. Siinä kiteytettynä viesti, joka Atriassa pitää älytä.
