Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
13.06.2011 00:01
Kolumni
Sanomalehtien uusiokäyttöä ja savukalakulinarismia
Pekka Reinikka
Kirjoittajan kolumnit
Jokaisessa huushollissa kertyy vanhoja sanomalehtiä miltei kiusaksi asti. Paperinkeräykseen ne useimmiten päätyvät, mutta löytyy niille muunkinlaista uusiokäyttöä vaikkapa kalansavustuksessa.
Savustan kalani liki puoli metriä halkaisijaltaan olevassa ruostumattomassa pöntössä, jonka kahdelle ritilälle mahtuu kummallekin parikiloinen lahna, pari kiloista siikaa tai vaikka kolmisenkymmentä 16-milliseen liinaan erehtynyttä muikkua. Turhan täyteen sitä ei kannata ahtaa.
Pöntön pohjalle tuhti kourallinen kuivia kuorettomia leppälastuja. Mitään katajanneulasia, sokeripaloja sun muita väri- ja aromivahventeita en käytä, luomuleppä riittää.
Lastujen päälle matala tippukaukalo, kalat ritilöille, kansi päälle, maltillinen tuli pöntön pohjaa nuolemaan. Puolisen tuntia tai hieman yli suomukaloille niiden koosta riippuen, muikuille puolet tuosta, niin hopiaiset kalat ovat muuttuneet maukkaankauniiksi kultakaloiksi.
Joku jo tietysti kysyy, että mihin suola unohtui. Ei unohtunut, vaan sen ja sanomalehtien vuoro tulee vasta nyt:
Levitän työtasolle lehtiä kokonaan auki. Niiden päälle suikale voipaperia, jolle savustettu kala, isot kalat kerrallaan, muikut kaksi pääksetysten, puolenkymmentä vieretysten kerroksittain ritilällinen, sekä ripotellen karkeaa merisuolaa oman maun mukaan, muikuille kerrosten väliinkin.
Sen jälkeen tehdään tiivis voipaperipaketti, joka puolestaan kietaistaan neljän, viiden sanomalehtisivun kääröön. Sitten kalat jätetään muhimaan ja suolaantumaan. Syödessä on syytä varoa, ettei kieli luiskahda mukana, sillä sellaista herkkua lämpimänpehmeä savukala on.
Voi sanomalehtiä hyödyntää savustuksessa muullakin tavalla: paperiklapeina.
Kääri lehti tiukkaan rullaan ja väännä rulla solmuun, siinä sinulle "klapi", joka palaa hitaasti ja kuumasti hehkuen tosiaan vaikka savustuspöntön alla. Takassa se on kuitenkin omimmillaan, eikä tuhkakaan ole sellaista leijuvaa kuin sanomalehden tuhka muuten on.
Vaimo harjoittaa mökillä kateviljelyä. Siinäkin sanomalehdillä on uusiokäyttöä, varsinkin marjapensaille.
Pensaan juurelle oksien leveydeltä sivukokoisena lehti hieman limittäin paikkaansa ja päälle heinän ja ruohon roskaa. Eihän se ihan kauneinta silmänruokaa ole, mutta pitää maan kostean kuohkeana, madot virkeinä ja pensaan tyytyväisenä tuottamaan hyvän marjasadon.
Vieläkin uusiokäytöstä:
Näin toissa keväänä Lapinlahdella Pihkarannassa ystävien pihan laidalla vartevassa petäikössä sellaisen korvasienihalmeen, ettei sieniä polkematta lähes aariselta alueelta tahtonut jalansijaa löytää. Siihen oli muutama vuosi varemmin viritetty korvasieniansa, joka oli lauennut ja antanut mahtavan saaliin.
Vilpitönkin kateus on valtaisa voimavara, siis korvasieniansa meillekin - vuosi sitten keväällä.
Kuorin silloin mökkipihan laitamalla niin ikään vartevassa petäikössä, jossa polunvarressa joskus muutama ryppykorva oli näyttänyt kurttuista päätään, nelisen metriä pitkän ja liki metriä leveän kaistaleen humuksesta ja pintamaasta paljaaksi ne vaimon muuhun käyttöön kärrätä.
Sen jälkeen kivennäismaahan toista lapiota leveä ja syvä oja, joka täyteen talven mittaan verkkoretkillä saareen raijaamiamme sanomalehtiä, kivennäismaa täkäten päälle, ja odottamaan.
Tänä keväänä ansa ei vielä lauennut, se kun ottaa ainakin pari vuotta. Ehkä jo ensi keväänä, jos oikein hyvin käy.
Lopuksi tältä paikalta: Varjeltakoon meitä tabloid-kokoisilta sanomalehdiltä!
