Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
12.12.2011 00:01
Kolumni
Särki ja järki
Erkki Lahti
Kirjoittajan kolumnit
Maassamme kävi joskus 1950-luvulla japanilaisia kalatalouden asiantuntijoita. Kierreltyään maakuntia aikansa he antoivat kuolemattoman lausunnon: "Jos meillä olisi tällaiset järvet kuin teillä, ruokkisimme kalalla koko Euroopan." Sanatarkasti tuota ei tule ottaa, mutta tärkeä viesti siihen sisältyy.
Vesistöissämme on runsaasti hyvää ja terveellistä kalaa, mutta sitä ei osata tai pystytä hyödyntämään. Suomalainen syö kalaa filepainoksi muutettuna noin kuusitoista kiloa vuodessa, ja siitä vain reilu neljännes on kotimaista kalaa. Viimeisen vuosikymmenen aikana tuontikalan osuus on jatkuvasti kasvanut.
Kotimaisen kalan käytön monet esteet kyllä hyvin tiedetään. Tärkein niistä liittyy kalan hintaan; kalastajahinta on liian alhainen ja jalosteiden kuluttajahinta taas liian korkea. Markkinavoimien puristuksessa ammattikalastaja pärjää täällä Itä-Suomessa kunnolla vain muikkua kalastamalla. Särkisäilyke jää korkean hinnan vuoksi kaupan hyllylle, kun tuontikala on edullisempaa.
Toinen merkittävä kotimaisen järvikalan käyttöä vaikeuttava tekijä on vuodenaikojen vaihtelu. Kalaa pystytään kalastamaan ja tarjoamaan kauppaan ja jalostajille vain tiettyinä aikoina. Kalan toimittamiseen liittyvä epävarmuus aiheuttaa toimialalle häiriöitä.
Syksyllä silmiini osui lehdestä Elintarviketeollisuus 2011 -messuihin liittynyt otsikko, jossa kerrottiin näyttävästi lahna- ja särkipihvien saapuvan ensi vuonna kauppoihin.
Uutisen takana oli erään tuoretuotteiden tuotantoon erikoistuneen yrityksen suunnitelma aloittaa vesistöjen hoitokalastusten saaliiden hyödyntäminen. Hienoa, kotimaisesta fileestä ja kalamassasta tehdyistä pihveistä ja muista kotikeittiöissä helposti valmistettavista tuotteista on ollut huutava pula.
Mutta väistämättä mieleeni tulivat taas ne monet projektit, joissa sisävesien kalakantojen hyödyntämistä on pyritty edistämään mittavinkin hankevaroin. On vain useimmiten käynyt niin, että toiminta on päättynyt siihen kun ulkopuolinen rahoitus on loppunut.
Ajatuksena hoitokalastussaaliiden hyötykäyttö kaatopaikalle ajamisen sijaan on loistava. Jo kalastusmuodon nimikin paljastaa, että sen tarkoituksena on vesistöjen hoitaminen. Ongelmana ovat korkeat kustannukset, jolloin kalastuksen teho jää vaatimattomaksi.
Jalostusyrittäjien smaksama hinta kasvattaa hoitokalastuksen budjettia, jolloin puuhastelun sijasta päästään todellisia tuloksia tuottavaan toimintaan; vinoutunut kalalajisto oikenee ja veden laatukin kohentuu.
Kuluttaja, kuten moni kalastuksen harrastajakin, arvostaa meillä vielä liikaa punalihaista kalaa. Mutta jos ei ole tarjontaa, ei ole kysyntääkään - ja päinvastoin.
Kalaa kuitenkin halutaan syödä. Elintarviketieto Oy:n tuoreen selvityksen mukaan paistettu kala on noussut suomalaisten uudeksi suosikkiruoaksi.
Joskus tuntuu siltä, että tarvitaan taas pula-aika ennen kuin kalavarojamme aletaan hyödyntää nykyistä monipuolisemmin. Takanapäin ovat ne ajat, kun särjet suolattiin, kuoreet kuivattiin ja kiisket keitettiin liemeksi. Niitä aikoja ei kaivata, mutta on varmaa, että kalaproteiinista saisi nykyisillä menetelmillä herkullista ruokaa, olisi se sitten peräisin lähes mistä kalalajista tahansa.
Kotimaisen terveellisen kalan käytön edistäminen edellyttää myös tutkimusta. Sitä uhkaa kuitenkin hallituksen suunnittelema leikkauslista, jolla on valitettavasti myös Tervon tutkimuslaitoksen lakkauttaminen.
Kirjoittaja on kuopiolainen filosofian tohtori ja eräkirjailija.
