| Kirjautuminen | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Shanghain omituisuuksia
2.11.2010 0:01
Kirjoittajan kolumnit
Shanghaissa olen törmännyt moniin ihmeellisiin asioihin kävellessäni pitkin katuja ja puistoalueita. Puistoissa risteilee teitä, joissa materiaali saattaa olla kaikkea aina hiekasta juoksumattoon.
Eniten huomioni kiinnittyi kuitenkin teiden kulmikkuuteen. Niiden sokkeloisessa rakenteessa ei tuntunut olevan mitään järkeä, kun suoran tien rakentamalla olisi päässyt sekä vähemmillä materiaalikustannuksilla että nopeammalla tien ylityksellä.
Kuulin kuitenkin selityksen 90 asteen kulmille. Kiinalaiset ovat nimittäin hyvin taikauskoista väkeä. Tiet on rakennettu monimutkaisiksi sen vuoksi, etteivät pahat henget osaisi kulkea perässä, vaan jäisivät kiinni kulmiin.
Toinen hämmästyttävä asia on takaperin kävelijät. Heitä tapaa varsinkin puistoalueilla. Takaperin kävelijät eivät suinkaan ole laitoksesta karanneita avohoitopotilaita, vaan tavallisia ihmisiä aina nuorista vanhuksiin. Kiinassa takaperin kävely on sekä fyysinen että henkinen harjoite, joka aktivoi jalan lihaksia eri tavalla.
Samalla myös mieli kulkee eri tavalla ja monet vanhukset kuulemma käyvät elämäänsä läpi takaperin kävelemällä.
Kokeilin takaperin kävelyä itsekin ja se virkisti mieltäni siinä määrin, että uni tuli seuraavana yönä helpommin. Tapaa voi siis suositella kaikille unettomuudesta kärsiville.
Ehkäpä siinä käy alitajuisesti läpi mieltään painavia asioita, jotka normaalisti tulevat kiusaksi siinä vaiheessa, kun yrität saada unenpäästä kiinni.
Kolmas hämmästyksen aihe on yöasuissaan julkisilla paikoilla kulkevat ihmiset. Pyjamia on myynnissä miltei jokaisessa pienemmässäkin vaateliikkeessä.
On värikkäitä, raidallisia, kuvioituja, yksivärisiä, silkkisiä, pitsisiä, flanellisia ja jo aikansa eläneitä. Shanghaissa ihmiset toimittavat normaaleja päiväaskareitaan täysin luontevasti pyjama päällään ja näin ollen heitä tapaa ruokakaupoissa, ravintoloissa, koiriaan ulkoiluttamassa ja romanttisella iltakävelyllä.
Kiinan hallitus yritti kieltää pyjamien käytön maailmannäyttelyn ajaksi siinä kuitenkaan onnistumatta.
Kiinalaiset eivät turhia kainostele ottaessaan valokuvia tai puhuessaan puhelimeen. Monissa esityksessä kielletään molemmat hyvin suurikokoisten kieltotaulujen avulla, mutta kiinalaiset eivät ole näkevinäänkään niitä.
Siinä kun suomalainen kumartuu korviaan myöten punaisena ja häpeissään penkin alle sulkemaan auki jääneen puhelimen soiton, ottaa kiinalainen täysin luontevasti puhelimen käteensä, vastaa siihen ja alkaa puhua kovaäänisesti kesken esityksen ja suorastaan hämmästyy sitä, mikäli vartija tulee pyytämään häntä lopettamaan puhelun.
Kiinalaiset ovat myös kovia valokuvaamaan. Esityksissä tämä saattaa käydä rasittavaksi, kun kameramiehet saattavat ympäröidä esiintyjän niin, ettei hän kykene enää liikkumaan esteettä. Toisinaan taas kuvaajat ovat ympäröineet esiintyjän kameroineen niin tiiviillä muurilla, että yleisön on mahdotonta nähdä itse esitystä.
Kysymys on kuitenkin siitä, mihin on elämässään tottunut. Ei sitä tiedä, kuinka omituisena kiinalainen omaa elämäämme Suomessa pitäisi.
Kirjoittaja on kuopiolainen performanssi- ja kuvataiteilija.
