| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Suojaako individualismi fyysiseltä koskemattomuudelta?
29.10.2009 0:01
Kirjoittajan kolumnit
Jämsän käräjäoikeus tuomitsi juuri seitsemäksi vuodeksi vankeuteen äidin, joka käytti seksuaalisesti hyväkseen kahta lastaan viiden vuoden ajan ja välitti samalla lapsiaan miestuttavilleen.
Naisen avopuoliso sai kymmenen vuotta vankeutta, toinen miestuttava kahdeksan vuotta ja muut kolme miestä ehdollista vankeutta.
Vaikka rangaistukset ovat Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen kovia, ihmettelen silti Suomen lainsäädäntöä seksirikollisia kohtaan.
Hyväksikäytettyjen lasten elämä on pilalla huolimatta siitä, millaiseen rangaistukseen oikeuslaitos päätyy.
Mikään rangaistus ei ole tarpeeksi korvaamaan kaikkea sitä tuskaa, minkä tekijä on uhrilleen aiheuttanut.
Rangaistusta ei voida mitata rahalla eikä tuomion pituudella.
Vankilatuomio tarkoittaa vain sitä, että on tietyn ajan poissa muiden kansalaisten silmistä ja kykenemätön uusimaan rikoksiaan.
Vankila ei kuitenkaan poista itse ongelmaa, joka piilee tapahtumien takana.
Valitettavan monissa seksuaalirikoksissa rangaistusta on lieventänyt tekijän ensikertalaisuus, vakituinen työ tai jokin muu täysin epäolennainen asia tekoon nähden.
Yhteiskunta kokee asian siten, että jos on kyennyt maksamaan kuuliaisesti veronsa ja tuottamaan yhteiskunnalle varoja pimeästä puolestaan huolimatta, ei tekijä voi olla täysin epäonnistunut.
Häntä on kohdeltava kunnioituksella.
Kuka ajattelee uhrin kärsimyksiä tämän käydessä läpi kipeitä tapahtumia kerta toisensa jälkeen pitkässä oikeusprosessissa, jossa tekijä ei välttämättä saa edes kunnon rangaistusta?
Yhteiskunta ei tunnu välittävän. Tuntuu melkein siltä, kuin uhria rangaistaisiin siitä hyvästä että hän tulee jatkossa aiheuttamaan yhteiskunnalle lisää kustannuksia erilaisten psykiatristen hoitojen muodossa.
Aivan liian moni seksirikollinen selviää teostaan ehdollisella tuomiolla. Tekijää silitellään päähän ja nuhdellaan kuin ohimennen teosta.
Individualistinen ajattelu sysää vastuun uhrille ja jättää hänet täysin yksin. Hänen on vain selviydyttävä, nieltävä ja suostuttava osaksi yhteiskunnan byrokraattista ratasta, jossa häntä tullaan sysäämään luukulta toiseen hakiessaan erilaisia korvauksia kokemaansa vääryyteen.
Verrataanpa asiaa talousrikoksiin.
Niistä kun tuntuu saavan huomattavasti kovemmat tuomiot. Tämä kertoo paljon myös yhteiskunnan asenteista ja arvoista.
Kun on kyseessä yhteiskunnan varojen menettäminen, yhteiskuntaa on loukattu henkilökohtaisella tasolla.
Kun jotakuta yksilöä on loukattu fyysisesti, poljettu hänen ihmisarvonsa ja yksityisyytensä täysin ja pilattu hänen mahdollisuutensa tasapainoiseen ja ehjään elämään, se on liian kaukana yhteiskunnan toiminnasta.
Nykyinen yhteiskunta ei välitä yksilöistä tai ihmisarvosta. Se välittää ainoastaan siitä, mitä kukin yksilö tuottaa tai mitä kustannuksia hän aiheuttaa.
Talousajattelu ajaa pahasti inhimillisen toiminnan ohi.
Kunhan yhteiskunnan rattaat pyörivät ja talous kukoistaa, on pienet epäkohdat helppo lakaista maton alle. Haluammeko me tosiaan elää tällaisessa yhteiskunnassa?
Kirjoittaja on kuopiolainen performanssi- ja kuvataiteilija.
