Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
02.03.2009 00:01
Kolumni
Suomen mäkihypyllä ja yhdistetyllä riittää jälkipyykkiä pestäväksi
Risto Salminen
Kirjoittajan kolumnit
Liberec hiljenee. Tai itse asiassa se on hiljennyt jo lauantaista asti, jolloin alkoivat ensimmäiset kisapaikkojen purkuoperaatiot. Sunnuntaina mediakeskustakin alettiin riisua toimittajien saapuessa aamupäivällä valmistautumaan päätöspäivän viisikymppisen seurantaan. Arkeen paluuseen viittaa sekin, että maanantaina raitiovaunut ja bussit palaavat taas maksullisiksi.
Iso osa urheilijoista seurasi viisikymppistä jo kotonaan, sillä loppuviikolla moni alkoi olla kypsä ylimääräisiin Liberec-päiviin.
Suomen hiihtojoukkueen tähtijoukko lähti lauantaina lentokentälle noin tunnin päästä naisten kolmekymppisestä. Mitaleitta jääneiden Suomen yhdistetyn ja mäen joukkueet olivat myös nähneet kisapaikkaa jo tarpeeksi. Heidän osaltaan koti-ikävää vahvisti nippu takaiskuja.
Yhdistetyn päävalmentaja Kimmo Savolaista koeteltiin, kun tuuliraot ja Anssi Koivurannan sairastuminen pilasivat suomalaisten mitalisaumat. Yhdistetyn joukkueen suuri lähiviikkojen urakka on maailmancupia johtavan Koivurannan kokonaisvoiton varmistaminen.
Mäkiluotsi Janne Väätäinen saa urakoida lähiaikoina ehkä turhankin paljon tapaus Harri Ollin kanssa. Tiedotusvälineitä vältellyt Olli tuotiin viikon tauon jälkeen median eteen, minkä vuoksi Ollin kommentteja kaiveltiin loppuviikolla jo vähän liiankin paljon. Luultavasti - ja toivottavasti - Ollin tilanne rauhoittuu lähiaikoina, ja maailmancupin kausi saa päättyä ilman ylimääräistä hullunmyllyä.
Kisajärjestelyille nostan peukkua. Tshekki ei ole saanut koskaan aikaisemmin järjestettäväksi näin suurta tapahtumaa. Sen huomioiden kisat olivat onnistuneet. Isäntien pärjääminen ja sitä myötä suuren kisahuuman puuttuminen söivät jonkin verran yleisömääriä, mutta parhaina päivinä tunnelma oli loistavaa. Suurempia ongelmia ei ilmennyt, vaikka esimerkiksi alkupäivinä hiihtäjien dopingtestaaminen oli piirikunnallisella tasolla. Suurimmat taistelut käytiin olosuhteiden kanssa, joiden epävarmuutta voitiin ennakoida jo kisoja myönnettäessä.
Urheilijoiden suurimmat närkästymisen aiheet olivat etäisyydet kisapaikoille - varsinkin molemmissa paikoissa reissanneilla yhdistetyn miehillä - ja kisakylän majoituksen taso. Moni suomalaisurheilija valitteli kisa-asuntolan kokolattiamattojen aiheuttaneen nenän tukkoisuutta, joka haittaa kilpailusuorituksen aikaista hengittämistä. Norjalaiset olivat ratkaisseet ongelman jo etukäteen, sillä heidän etukäteisdelegaationsa oli poistattanut kokolattiamatot urheilijoidensa huoneista.
Kypsiä Libereciin oltiin varmasti voitelukopeillakin, jossa työskennelleet suomalaiset olivat yksi kisojen suurin onnistujaporukka. Huoltotiimi kukisti monessa kilpailussa lämpimät, lumiset, sateiset ja pehmeät olosuhteet. Muutama huono suksikin huollolta tuli, mutta kahdeksan maastohiihtomitalia kertoo myös omaa viestiään.
