| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Synkkää ja vielä synkempää
22.2.2010 0:01
Kirjoittajan kolumnit
Lauantai taisi olla suomalaisen huippu-urheiluhistorian raskaimpia päiviä. Ainakin, kun mukaan ei lasketa niitä d-alkuisia päiviä.
Etukäteen ei toki odotettu mitään mitalisadetta, mutta edes pientä menestystä. Lopputulema oli kuitenkin jotain ihan muuta. Mäkihypyssä kaatuminen ja keskeytys, hylkäys, romahdus mitalin syrjästä ja 18. sija. En olisi halunnut olla lauantaina Janne Väätäisen kengissä. Maastohiihdossa keskeytys, keskeytys, keskeytys ja 33:s sija. Ei ollut helppoa päävalmentaja Magnar Dalenillakaan.
Vancouverin talvikisat ovat jo yli puolenvälin ja ne ovat menneet suomalaisittain persiilleen. Enää on mahdollista hankkia vähän puuteria poskille, mutta synkkää on.
Luotan toki edelleen naapurikylän tyttöön, jolla on vielä pääkisa jäljellä. Mutta kyllä Aino-Kaisa Saarinen itsekin odotti menestystä myös jo menneiltä matkoilta. Tulevien päivien harjoitukset ja viesti toivottavasti pönkittävät itseluottamusta ensi lauantain päästarttiin.
Mäkihypyssä kumpikin hylätty suomalainen näkee syyllisen peilistä.
Jokaisen hyppääjän puku on sääntöjen äärirajalla ja virheliike mittaustilanteessa kostautuu. Sekä Harri Olli että Janne Happonen mokasivat. Maastohiihdon aiemmissa starteissa suomalaishaaveet ovat menneet toimimattomien suksien takia. Suomen ja Ranskan mäkihypyn ja yhdistetyn suksia huoltava Kari Rantalainen piti asiasta suunsa visusti kiinni ja varmisti vielä jälkikäteen, etten vaan mollaa Suomen huoltoa. En mollaa, mutta jotain saanee sanoa.
Suomessa on aina hoettu, että arvokisoihin valmistaudutaan parhain käytettävissä olevin resurssein. Vancouverissa se ei pidä paikkaansa, kun hiihtäjien suksiparit ulkoa tunteva hioja ei saa olympialaisissa niihin koskea. Hionnat on täällä tehnyt päävalmentaja Dalenin naapurikylässä majaansa pitävä ruotsalaiskaveri.
Kun Vancouverin talvikisat viikon päästä ovat ohi, jälkipyykki toivottavasti tulee olemaan rajua, mutta rakentavaa.
Valmennuspäällikkö Heikki Kantolan suuriin saappaisiin astunut Kari Niemi-Nikkola ei ole vielä tehtävässään onnistunut. Äkkiseltään ei mieleen tule yhtään tapausta, josta nostaisin Niemi-Nikkolalle hattua. Hänen uraansa tulee varmaankin ikuisesti varjostamaan Pekingin purjehdusskandaali. Tai ainakin minä muistan hänet aina siitä, että päällikkö lajiliiton esityksen perusteella vei kisoihin koulutytön mitaliehdokkaan sijaan.
Vancouverin kisojen suhteen samanlaista älämölöä valinnoista ei ole koettu. Tai ehkä Jussi Jokisen tapauksessa, mutta se on Jukka Jalosen hommia, enkä minä ymmärrä hokista mitään.
Niin upea kuin esimerkiksi Saksa-voitto olikin, nukahdin sohvalleni jo avauserässä. Hoki tuntuu olevan myös ammattikuntani ykkösjuttu. Ei sen väliä, jos kaikki muu menee päin honkia, mutta Leijonat ärjyvät.
Näissä kisoissa ei voi kuin toivoa, että ne ärjyvät hamaan loppun asti.
Kirjoittaja on Etelä-Suomen Sanomien urheilutoimittaja.
