| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Tämä karsinta on menetetty, nyt on suurten muutosten aika
6.9.2010 0:01
Kirjoittajan kolumnit
Parhailla on pelattava. Se on selvä juttu. Toinen asia onkin, kuinka määrittää parhaat.
Pelaajan nykykunto on toki ratkaisevimpia asioita, mutta pisteitä laskee rajallinen käyttöaika.
Tätä en olisi koskaan halunnut sanoa, mutta nyt on todettava, että käsittämättömän kovan kansainvälisen uran pelanneen Jari Litmasen on aika siirtyä syrjään maajoukkueesta.
Myös Sami Hyypiä voisi jo jäädä sivuun, koska hän on ilmaissut halunsa keskittyä enimmäkseen seuratyöhönsä. Myös esimerkiksi Joonas Kolkan parasta ennen päivämäärä on jo ohitettu.
Nyt on itse asiassa aika alkaa jalostaa parhaita miehiä seuraaviin karsintoihin.
Tämän karsinnan avauksen tulos ja ennen kaikkea esitys olivat sellaisia, että Puolan ja Ukrainan EM-lopputurnauksesta ei voi nähdä edes unta.
Tässä tilanteessa kannattaa myös miettiä onko Stuart Baxter paras mies vetämään Suomen maajoukkuetta jatkossa.
Brittivalmentaja ei ole tuonut Huuhkajien peliin mitään uutta ja oikeastaan pelitapakin on puuttunut. Baxter on myös ollut perin nihkeä nostamaan nuorta osaamista esiin. Uusia vastuunkantajia hän on ajanut sisään oikeastaan vasta pakon edessä.
Baxterilla riittää kysyntää ulkomailla, joten Palloliitto voisi saada hieman kipurahaakin, jos luopuisi miehen palveluista kesken sopimuskauden.
Suomen maajoukkueen menestymättömyyttä on toki turha sysätä yhden miehen niskoille.
Yksinkertainen totuus on, että Suomella ei vain ole riittävän laadukkaita pelaajia.
Huuhkajissa on huikea määrä osaamista ja kaikki maajoukkueen urheilijat voi luokitella hyviksi pelaajiksi. Mutta ne kuorrutteet eli loistavat kansainvälisen tason pelaajat meiltä tällä hetkellä puuttuvat.
Jalkapallossa kilpailu on niin rajua, että hyvä laatu ei riitä. Pitää löytyä myös poikkeuksellisen vahvaa osaamista.
Suomen menestymättömyyden juuret löytyvät perin syvältä. Taitotasossa jälkeen jääminen kertoo siitä, että nuorena parhaassa oppimisiässä ei ole tehty kaikkea samalla laadulla kuin monissa muissa maissa.
Meillä joukkueen etu ajaa usein yksilöiden edelle jo H-junioreista lähtien. Tällöin lahjakkaimmat nuorukaiset eivät saa tasonsa edellyttämää valmennusta.
Suomalaisessa nuorten jalkapallovalmennuksessa pitäisi kehittää nimenomaan yksilöiden huomioimista ja ennen kaikkea taitojen hiomista.
Fysiikka on helppo hoitaa kuntoon myöhemmälläkin iällä.
Nämä opit eivät auta tämän karsinnan menestyksen suhteen, mutta jotain on muutettava, ettei Suomen alamäki Fifan rankingissa jatku entisestään kiihtyvällä tahdilla kohti jälkijoukkoja.
Kirjoittaja on Savon Sanomien urheilutoimittaja.
