EmediateAd
Kolumni

Oslossa testattiin ja hyväksi havaittiin niin stadion kuin kompensaatiokin

15.3.2010 0:01

Holmenkollenin mäen avauskilpailu oli tärkeä Norjalle, sillä nyt esiteltiin maailmalle uusi ja uljas stadion, jossa järjestetään hiihdon MM-kilpailut vuoden kuluttua.

Vuonomaa on ottanut homman tosissaan.

Hiihtostadionin suunnittelussa ja rakentamisessa ei ole juuri kruunuja säästelty, ja tulosta kelpaakin esitellä.

Fyysisesti kohtalaisen pienelle alueelle on saatu mahtumaan useita eri toimintoja. Hyppyrimäessä kilpailua seurannut voi mainiosti siirtyä muutaman kymmenen metriä, ja nyt hänen eteensä avautuu hiihtostadion.

Suuret, mammuttimaiset videoscreenit kertovat yleisölle kaiken oleellisen, ja yleisön joukossa kulkevat kuuluttajat houkuttelevat tuppisuitakin avaamaan kannustavat äänielimensä.

Positiivisinta stadionin kehittämisessä on se, ettei sitä ole missään nimessä tehty vain niille varsin harvalukuisille ihmisille, jotka pääsevät hyppäämään alueen isoimmasta mäestä.

Mäkihypystä kiinnostuneet juniorit pääsevät vastaisuudessa testaamaan pienimmästä K5-mäestä, olisiko kyseessä sellainen laji, jota haluaisi kokeilla enemmänkin. Jos lajiin jää koukkuun, voi siirtyä seuraavaksi suurempaan mäkeen, sitten taas suurempaan ja niin edelleen.

Kaikki tämä sen lisäksi, että Holmenkollenin alueella on paljon tarjottavaa tavallisillekin turisteille.

Taidanpa tässä ja nyt tuoda julki mielipiteeni, että sen sijaan, että Suomeen rakennetaan lentomäki ja/tai kansainväliset mitat täyttävä syöksyrata, otettaisiinkin Holmenkollenista mallia, ja luotaisiin Suomeenkin mäkikeskus, jossa lajista kiinnostuneet saisivat oppia ja opetusta henkilökohtaisesta tasosta riippumatta.

Holmenkollen oli alueen esittelyn ja testauksen lisäksi myös mäkihypyn kompensaatiojärjestelmän koetinkivi.

Yhdistetyssä järjestelmä on ollut maailmancupin kilpailuissa käytössä jo koko kauden, mutta mäkihypyn puolella kompensaatiota on käytetty varsin säästeliäästi.

Kollenin kisan ensimmäisen kierroksen sekavat ja vaihtelevat tuulet osoittivat, että järjestelmä on tullut jäädäkseen.

Ellei kompensaatio olisi ollut käytössä, olisi kilpailu venynyt kohtuuttomasti, jos sitä olisi edes pystytty viemään läpi lainkaan.

Jossittelu on arveluttava taiteen laji, mutta jossitellaanpa nyt hieman.

Jos tuulikompensaatiopisteet jätettäisiin huomioimatta, olisi sunnuntain kilpailun voittanut ylivoimaisesti Adam Malysz.

Puolalaisen ensimmäiseen hyppyyn sattui yksi kilpailun kovimmista vastaisista puhureista, ja sen vuoksi hänen pisteistään miinustettiin kierrokselta 17 pistettä.

Simon Ammann selvisi kymmenellä miinuspisteellä, mutta hyvin todennäköisesti lento-ominaisuuksiltaan parempi Ammann hyötyi omasta tuulestaan enemmän kuin ponnistaja-Malysz.

Paljon on vielä kehitettävää, ennen kuin mäkihypystä saadaan kaikille osallistujille täysin tasapuolinen laji.

Eppäillä soppii, ettei niin tapahdu koskaan.

Ja hyvä niin.

Kyse on ulkoilmaurheilusta, ja siihen liittyy aina arvaamattomia tekijöitä.

Ja niistähän ne aina ne parhaat parran pärinät syntyvät.

tapio.hartikainen@savonsanomat.fi

Kirjoittaja on Savon Sanomien urheilutoimittaja.

Kommentoi artikkelia