EmediateAd
Kolumni

Tee-se-itse: Ylioppilaslakki

9.8.2010 0:01
Anni Savolainen

Sinä nuori ja viaton lukiolaisenalku. Nyt kun löytänyt nimesi listalta tulevan opinahjosi ulko-ovesta, mitä luultavimmin ennakkoluulojen innostamana pohdiskelet välillä tuota vaarallista ja vaativaa lukiolaisuutta. Epätietoisuus sen haasteellisuudesta on täysin ymmärrettävää, sillä onhan ensimmäisen lukujärjestyksen tekeminenkin aivan liian sekavaa.

Minä, abiturientti. Kaksi vuotta takana, yksi edessä. Rutiini, deadlinet, koeviikot, koulukirjat. Tutuksi tulleiden termien paluu taas pian edessä. Itselleni lukioon siirtyminen oli yhtä aikaa uutta ja tuttua. Ensimmäiset viikot menivätkin ihmetellessä yläkoulun ja lukion eroja, mutta toisaalta tämä opiskelu koostuu aivan samoista lukemisen ja kirjoittamisen töistä kuin peruskoulussakin.

Ehkä tärkein ohje lukiolaiselle: pysy aikataulussa. Jos omistat yhtään aitoa kiinnostusta valkolakkiin, opettele hoitamaan asiat aiemmin kuin abivuoden sekavassa loppukoepaniikissa. Tekemistä on joskus liikaa, mutta jos olet ajoissa, järjestelmällinen ja huolellinen, selviät siitä helposti. Opettele oppimaan. Viisi kertaa lukuvuodessa joudut keskittymään koeviikkoihin, mutta ainakin saat ne kaikki kerralla pois. Tee virheitä ja opi niistä: työmäärä ei aina vastaa yhtään sitä huonoa numeroa koepaperissa, mutta pettymyksen jälkeen onnistuminen maistuu entistä paremmalta. Joskus ehkä jätät lukematta ja numerokin on sen mukainen, mutta mitäpä muutakaan. Välillä mikään ei kiinnosta, mutta mieti itse, mitä lukiossa teet ja mitä siltä haluat.

Ja se uni. Nuku tarpeeksi (tai yritä ainakin) ja lähde ajoissa kouluun. Hyödynnä lukiolaiskalenteri ja kirjoita asioita ylös - omaan muistiin ei kannata luottaa liikaa. Tee siis aikatauluja ja pidä niistä kiinni. Aseta järkeviä tavoitteita, mutta älä pyri täydellisyyteen, vaan erinomaisuuteen: tarkoitus ei ole kilpailla, vaan keskittyä omaan pärjäämiseen. Jos olet pakkomielteinen perfektionisti, älä vaan rääkkää itseäsi kuoliaaksi. Jos menet lukioon, koska sattumalta pääsit, niin yritä suorittaa itsellesi hyödylliset kurssit edes jotenkin, vaikka sitten rimaa hipoen. Älä odota itseltäsi liikoja, ja vältä tekosyiden avulla töiden sivuuttamista: tee niin jos haluat, mutta kärsit siitä sitten myöhemmin. Mieti valintojasi: opiskele aineita, jotka kiinnostavat ja joista hyödyt, ja jos tarvitset apua, kysy opolta.

Vaikka olet lukiossa, sinä et mene naimisiin sen kanssa. Lukiosta kiertää huhuja: liikaa läksyjä, pitkiä päiviä, huonoja numeroita, vapaa-ajan puutetta, mahdottomia koealueita. Ei oikeastaan. Harppaus yläkoulusta on kyllä merkittävä, mutta lue tämä: totut siihen nopeasti. Se, miten pärjäät, on kuitenkin täysin itsestäsi kiinni. Nämä ohjeet ovat oikeastaan päteviä jo peruskoulussa, mutta niiden merkitys korostuu nyt. Jännitys ei ole yksin sinun. Yhdeksän vuoden kokemuksella koulunkäynti on tullut sinulle jo tutuksi, joten mikä tässä niin erikoista olisi? Älä turhaan murehdi; kun totut uuteen, ei se niin vaikeaa ole.

Kirjoittaja on Savon Sanomien kesäharjoittelija.

Kommentoi artikkelia