| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Tuotantoeläin ei elä eikä kuole
5.8.2010 0:01
Kirjoittajan kolumnit
Eläinten oikeuksista puhuminen mielletään usein vihreiden puunhalaajahippien naiiviksi höpötykseksi. Tosimies syö lihaa, juo lihaa, hengittää lihaa. Eläinoikeusjärjestöt ovat nostaneet tehotuotannon tapetille säännöllisin väliajoin ja aivan syystä. Kukaan ei voi olla täysin tietämätön, kuinka tehotuotannon eläimiä kohdellaan. Ratkaisevaa on, kuinka tähän tietoon reagoi ja mitä toimenpiteitä tekee siltä pohjalta omassa kulutuksessaan.
Olen tässä asiassa niin sanotusti kaksinaismoralisti. En hyväksy julmaa eläinten kohtelua ja vastustan äärimmilleen vietyä tehotuotantoa, mutta toisinaan kuitenkin sorrun tukemaan sitä ostamalla muun muassa broileria. En myöskään kieltäydy syömästä vieraiden luona punaista lihaa.
Joissain kulttuureissa lihan syöminen on ollut lähes ainoa ravinnonlähde, kuten esimerkiksi ääriolosuhteissa eläneillä inuiittieskimoilla. Eskimoiden pääasiallinen ravinnonlähde oli hylkeenliha, josta käytettiin samalla kaikki mahdollinen; hylkeenrasvaa polttamalla lämmitettiin iglu, turkiksesta tehtiin vaatteet ja liha syötiin raakana jakamalla se koiravaljakon koirien kanssa.
Koiran syömistä kauhistellaan, mutta en näe siinä mitään eroa muuhun lihaan nähden. Suomalainen on vain kiintynyt koiraan lemmikkinä ja suhtautuisi aivan samoin mihin tahansa muuhun eläimeen, johon olisi luonut vastaavan tunnesiteen. Kyse on kunnioittamisesta, jonka pitäisi koskea samalla tavoin kaikkia eläimiä ja elämää. Emme elä eskimokulttuurissa, joten mitään varsinaista pakkoa syödä lihaa ei ole, vaikka ihminen onkin sekasyöjä.
Kuuntelen huvittuneena ihmisiä, jotka syövät lihaa, mutta kauhistelevat metsästyskulttuuria. Lihan ostaminen ja kuluttaminen on tehty ihmisille liian helpoksi. Kaikki epämiellyttävä on piilotettu, ja tehotuotannossa eläin muuttuu elottomaksi lihaksi, joka ei varsinaisesti elä eikä kuole.
Kävin mielenkiintoisen keskustelun erään hirvenmetsästäjän kanssa. Hän kertoi tapauksesta, jossa oli kertonut pikkulapselle, että eläin kuolee ihmisen syödessä sitä. Lapsi oli alkanut itkemään ja vanhemmat haukkuivat metsästäjää brutaaliksi lapsen kiduttajaksi. Lapsiparalle ei oltu koskaan kerrottu tätä pientä faktaa.
Kuuntelin tarinaa suu auki. Kuinka vanhemmat kasvattavat lapsistaan tiedostavia ja vastuullisia kuluttajia, mikäli eivät kerro mistä liha on peräisin? Pidän huomattavasti inhimillisempänä vanhan ajan maatalouskulttuuria, jossa eläimet olivat pientiloilla perheenjäseniä ja lapset kirmasivat kesän porsaan kanssa, joka myöhemmin teurastettiin jouluksi. Lapsesta tuntui toki pahalta rakkaan leikkikaverin menetys, mutta hän sentään tiesi mistä lihan syömisessä on kyse.
Olen usein sanonut, että kasvissyönti on eettistä elitismiä. Määritelmä voi kuulostaa pahalta, mutta pyrin korostamaan sitä, että kasvissyönti on valinta, ei ihmisen luontainen ominaisuus. Meillä on oikeus ja velvollisuus ottaa vastuu kuluttajina myös eläinten asemasta tässä yhteiskunnassa. Olemme siinä etuoikeutetussa asemassa, että voimme tehdä valinnan käytämmekö lihaa ja jos käytämme, millä tavalla sen teemme.
Kirjoittaja on kuopiolainen performanssi- ja kuvataiteilija.
