| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Tyhjiön voi täyttää nopeasti vain vauhtiveikko Kalle Palander
16.11.2009 0:01
Kirjoittajan kolumnit
Kovin oli kaksijakoista suomalaisten meno Levin maailmancupin kisoissa. Naisissa Tanja Poutiainen täytti odotukset ja kokonaispanos oli kaikin puolin tyydyttävä.
Miesten kisasta on vaikea löytää myönteistä sanottavaa. Viidestä kilpailijasta vain yksi pääsi edes maaliin avauskierroksella.
Ehkäpä se hyvä puoli oli, että kotimaan tasolla menestymään tottuneet nuoret ensikertalaiset pääsivät haistelemaan maailmancupin tunnelmaa. Ja samalla kävi varmasti selväksi, etä matka maailman huipulle perin tasaisesta Suomesta on pitkä.
Se on sellainen taival, jonka harvat suomalaiset alpinistit ovat kyenneet kiipeämään.
Levin sunnuntain tuloslistaa lukiessa tulee ikävä Kalle Palanderia. Kaipuu näkyi myös yleisömäärässä. Naisten kisa veti mukavasti noin kymmenentuhatta katsojaa, mutta ilman Suomen ykkösässää laskettu miesten mittelö houkutteli pikkupakkaseen vain parituhatta innokkainta.
Suomen alppihiihto on vedenjakajalla. Tanja Poutiaisen ura voi hyvinkin olla paketissa tämän kauden jälkeen, jos Vancouverista tulee jättipotti. Rovaniemeläisellä 29-vuotiaalla naisella on kovat tavoitteet myös siviilielämässä ja pian voi olla aika jättää valkoinen sirkus, jossa hän ollut mukana 13 kautta.
Kalle Palander on itse puhunut uransa päättymisestä seuraavaan loukkaantumiseen. Periaatteessa siis siihen vammaan, joka piti hänet poissa Leviltä.
Palanderin epämääräinen avoin kirje kuun alussa oli luettavissa monin tavoin. Pienen vedon voisin lyödä sen puolesta, että Palander oli Levin kisojen aikaan Euroopassa hiomassa itseään kuntoon kaikin tavoin päästäkseen Vancouveriin olympialaisiin.
Se lienee varmaa, että kausi jäänee joka tapauksessa torniolaisen viimeiseksi.
Jukka Leino on tahkonnut rinteissä pitkään, mutta lopullinen läpimurto on jäänyt näkemättä. Poutiaisen, Palanderin ja Leinon jälkeen tulee maajoukkuejäsenten kokemuksessa iso hyppäys.
Sanni Leinoselta on odotettu läpimurtoa, mutta toistaiseksi turhaan. Marcus Sandellin läpimurto on ollut lähellä, mutta on arvoitus kuinka hän toipuu pahasta loukkaantumisestaan.
Muut maajoukkueen jäsenet ovatkin lähes keltanokkia.
Poutiaisen ja Palanderin hunajaisten vuosien jälkeen on varmaa, että samanlaista menestyskulkua voimme joutua odottamaan pitkään. Eikä se sinällään ole mikään yllätys. Alppihiihto ja ampumahiihto ovat kilpailluimmat suksilajit, joten ei se ihme ole, jos meiltä ei joka vuosi nouse niissä lajeissa maailmantähtiä.
Menestyshullussa maassa sitä on toki vaikea sulattaa. Alppihiihtoväen on nyt vain uskottava nuoriin ja toivottava kehitystä. Tähtien puuttuessa alppihiihto olisi vaarassa joutua samanlaiseen marginaalilajin rooliin, jossa ampumahiihto Suomessa maailmanmaineestaan huolimatta on.
Kirjoittaja on Savon Sanomien urheilutoimittaja
