| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Unelma kestävästä hirvikannasta
6.9.2010 0:01
Kirjoittajan kolumnit
Viime joulun alla tarkastettiin Joensuun yliopistossa ilomantsilaisen hirvitutkijan
Olisi luullut, että Nygrénin tutkimus ja utopia kestävän hirvikannan säätelystä olisivat herättäneet keskustelua. Ei edes jokaiselle metsästäjälle tulevassa Metsästäjä-lehdessä ole ollut ainakaan tähän asti niistä riviäkään. Ei edes polemiikkia. Ihmetyttääkin, miksi ne on vaiettu miltei kuoliaiksi.
Tuire Nygrén tähtää utopiassaan sellaiseen elinkelpoiseen, eri intressiryhmien hyväksymään hirvikantaan, jota ei hyödyn saamiseksi tai haittojen minimoimiseksi tietoisesti vaarannettaisi. Samalla se hylkäisi nykyisen lähes itsestäänselvyytenä pidetyn tuottavuuden maksimoinnin tavoittelun.
Hän painottaa myös sitä, että yhteinen tahtotila eri intressipiirien kesken on edellytys sille, että voitaisiin päästä vakaaseen, elinkelpoiseen ja koko yhteiskunnan kannalta siedettävän kokoiseen hirvikantaan. Se puolestaan tietäisi myös sitä, että metsästäjien osuus säätelyssä muuttuisi nykyistä haastavammaksi ja itse metsästys lupa-aluetasoa laajemmilla hirvitalousalueilla sovitulla ja reaaliajassa seurattavalla tavalla nykyistä valikoivammaksi.
Hirvikannan vakauttamisessa on ensiarvoisen tärkeää metsästyksenjälkeisen kannan ikä- ja sukupuolirakenne. "Merkittävää ei ole se, mitä kaadetaan, vaan se, mitä jää henkiin!"
Vakiintuneeseen hirvikantaan ei ole suinkaan helppo päästä, vaan se vaatii yhteistyötä ja metsästyksenaikaista yhteydenpitoa reaaliajassa metsästysseurueiden ja alueellisten hirviyhdyshenkilöiden kesken sekä myös kykyä, valmiutta ja vaivannäköä toimia yhteisen tavoitteen hyväksi.
Tuire Nygrénin mukaan ensimmäisiä toimenpiteitä vakiintumiseen on metsästää niin, että jahdin jälkeen hirvitalousalueella olisi tarpeeksi yhtenäinen vasaikäluokka. Vasoja pyrittäisiin kaatamaan niin, että niitä olisi metsästyksen päätyttyä kannasta 20-30 prosenttia. Kun kantaa haluttaisiin kasvattaa, vasojen osuutta saaliista tulisi lisätä, ja kantaa leikattaessa vastaavasti alentaa.
Tavoite olisi, että vasojen saalisosuudet jäisivät keskimäärin nykyistä hieman pienemmiksi. Oikeus ampua hirvieläimen luvalla kaksi vasaa tulisi Tuiren mukaan kumota, se kun saattaa houkuttaa liialliseen vasaverotukseen.
Kun kannan tiheys on kaksi hirveä tuhatta hehtaaria kohti, uroksia ja naaraita pitäisi olla yhtä paljon. Kannan kasvaessa voisi naaraiden osuus nousta niin, että jos kannan tiheys olisi neljä hirveä 1 000 hehtaarilla, naaraita voisi olla jo puolitoista kertaa enemmän kuin uroksia.
Nykykantaa Tuire pitää hieman liian naarasvoittoisena, joten uroksia tulisi alkavassa jahdissa säästää. Sen ainakin luulisi olevan pohjoisimman Lapin metsästäjille nyt helppoa, siellä kun jahti alkoi jo tämän kuun alussa ennen hirven kiimaa.
Lappilaiset jos ketkä tietävät, ettei kiimakiihkoisen uroseläimen liha ole mitään herkkua syödä, joten ainakin alkukauden jahdeissa urokset saattavat siellä välttää luoteja.
Kirjoittaja on kuopiolainen eräneuvos.
