Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
22.09.2009 00:01
Kolumni
Vaalirahasotku on toivottavasti vasta alkua
Kristiina Kouros
Kirjoittajan kolumnit
Vaalirahasotkujen etenemistä on pengottu valtakunnan medioissa hartaudella.
Meneillään saattaa olla poliittisen historiamme tärkeimmän keskustelun alku, kunhan se ei tyssää tähän.
Vaalirahasotku paljastaa, että demokraattisen järjestelmän viljely on hylätty. Se on kuin kesantopelto, jossa vahvimmat rikkaruohot menestyvät.
Hyvin toimitetut vaalit ovat demokratian kulmakivi. Ne pitävät edustuksellista parlamenttia henkisesti koossa.
Rehdit vaalit ovat kaikkein olennaisin osa politiikan legitimiteettiä, uskottavuutta. Vaalien tulee olla parhaat mahdolliset - ainakin jos haluamme aitoa demokratiaa.
Parhaat mahdolliset vaalit edellyttävät paljon monilta tahoilta. Vaalirahoituksen avoimuus ja läpinäkyvyys on keskeistä.
Toistaiseksi mediat ovat keskittyneet tarkastelemaan vain tulopuolta. Myös menopuoli pitää tuoda päivänvaloon. Kansalaisten on syytä tietää, miksi sitä rahaa pitää niin vimmatusti saada kasaan.
Menopuoleen liittyy vakavia ongelmia. Jokainen ehdokkaaksi asettuva nimittäin on kasvokkain sen tosiasian edessä, että vaalit ratkaistaan olennaisilta osiltaan maksullisten toimintojen kautta. Tämä koskee niin puolueita kuin yksittäisiä ehdokkaitakin.
Näkyvyys on ns. must. Siksi huomio suunnataan markkinointiin.
Markkinoinnin perussääntö on oikean mielikuvan synnyttäminen. Mielikuvat eivät voi olla tuulesta temmattuja, mutta tarkkaan harkittuja ne tämän päivän vaaleissa ovat.
Onko demokratian kannalta paras mahdollinen ratkaisu se, että mainostoimistot rakentavat puolueille myyntikampanjat?
Onko demokratian kannalta edullista, että vain niiden, joilla on rahaa tai mahdollisuuksia hankkia sitä, kannattaa asettua ehdokkaaksi?
Jotkut ehdokkaat, kuten istuvat poliitikot saavat medianäkyvyyttä ilmaiseksi. Palstatilaa tuntuvat saavan myös vahvoina pidetyt ja toisaalta aivan marginaaliset ehdokkaat, eräänlaiset mediapellet. Vaalipäivän lähestyessä mediat alkavat spekuloida tuleville läpimenijöillä. Samat mediat myyvät vimmatusti ilmoitustilaa puolueille ja ehdokkaille.
Verrattuna lailliseen, mutta moraalisesti arveluttavaan vaalirahoitukseen, voidaan aiheellisesti kysyä: edistääkö median toiminta parhaiden mahdollisten vaalien toteutumista vai median omia tavoitteita?
Onko median missio demokratian edistäminen?
Onko toimittajan tavoitteena tehdä iskevä juttu vai antaa äänestäjille mahdollisimman hyvät edellytykset tehdä itsenäinen ja aito päätös?
Äänestäjä saa demokratiassa toimia niin kuin haluaa. Jos hän haluaa parasta mahdollista vastinetta arvokkaalle äänelleen, hänen kannattaa toki toimia harkitusti.
Jokainen ääni on viesti itsellemme, kansakunnalle. Äänestämättömien suuri osuus kertoo, että olemme kaukana parhaista mahdollisista vaaleista. Sekin on laillista, kuten kenen tahansa äänestäminen, mutta itseltään voi kysyä: onko valintani moraalisesti se kaikkein korkeatasoisin?
Yhdessä voimme kysyä: onko parlamenttimme osoitus parhaista mahdollisista vaaleista?
Kirjoittaja on kuopiolaislähtöinen juristi ja Ihmisoikeusliiton pääsihteeri.
