| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Vain ottelusarjan lopputulos ratkaisee ja sitä tulee kunnioittaa
20.4.2010 0:01
Kirjoittajan kolumnit
Lisää aiheesta
Tähän tämä liigakausi draaman kaarineen sitten huipentuu.
On nähty värikäs runkosarja ja koettu tasaisuuden sekä yllätyksellisyyden nimeen puhuneet pudotuspelit.
Ja nyt, kaikkien muuttuvien tekijöitten summana: finaaliparina HPK ja TPS.
Runkosarjan viitonen ja kuutonen.
Pronssipelissä Jyväskylässä JYP ja KalPa.
Runkosarjan ykkönen ja kakkonen.
Siinä kun 34 kautta kattavan liigahistorian aiemmat vuosikymmenet olivat dynastioitten aikaa, niin 2000-luvun teesinä on ollut arvaamattomuus.
Kuluvalla vuosikymmenellä - ja itse asiassa koko liigan historiassa - nähdään nyt neljännen kerran tilastokummajainen, jonka seurauksena runkosarjan kärkikaksikko ei muodostakaan finaaliparia.
Käsi sydämelle, kiekkorahvas; kuka oikein tosissaan povasi pleijareittten alla Kai Suikkasen TPS:aa tai Jukka Rautakorven HPK:ta finaaliin?
Siellä nämä organisaatiot nyt kuitenkin ovat.
Mistä se kertoo?
Ainakin siitä, että jääkiekko on edelleen - ja tulee aina olemaankin - tulosurheilua.
Pelitavoista ja pelikirjoista huolimatta.
Silti ja kuitenkin - ja tämä voi olla urheiluromantikon höpinää -, mutta väitän, että KalPan ja HPK:n välisessä välieräsarjassa varman päälle pelaaminen voitti riskialttiin kiekollisen kontrollin.
Ja jos katsoo tuloksen taakse, niin ehkä siellä jossain ottelusarjan syvällä ytimessä voitti itse peli. Mutta sillähän ei ole mitään merkitystä.
Tulosurheilussa ratkaisee lopputulos.
Aina ja ikuisesti.
Ja sitä tulosta pitää vain osata kunnioittaa.
KalPa sortui maanantai-iltana kahden maalin johdossa klassiselle mukavuusalueelle; Kerho päästettiin ensin kaventamaan vain neljä sekuntia ennen avauserän loppua - ja päälle vielä tasoittamaan, kun toista erää ehdittiin pelata vain 33 sekuntia.
Eikä siinä kaikki.
Ville Viitaluoman laukoma 3-2 tuli vain kuusi sekuntia sekuntia sen jälkeen, kun kuopiolaiset olivat onnistuneet tappamaan Ville Varakkaan kaksiminuuttisen.
Kalliiksi käyneitä ja kovaa korkoa maksaneita erheitä.
Elämää on tappiollisten välierien jälkeenkin, vaikka kalpalaisten kannattajineen on sitä juuri nyt vaikea mieltää.
Seurahistorian kahdeksaa vuosikymmentä juhlistanut kausi huipentuu nyt perjantaina pelattavaan pronssitaistoon.
Vastassa on Jyväskylässä vanha tuttu arkkivihollinen JYP.
Vuosi sitten valmentaja Pekka Virta onnistui myymään suojateilleen himmeimmän liigamitalin arvon.
Miksi sama ei onnistuisi tälläkin kertaa? Ei kuopiolaisella kiekkoilulla niitä mitaleita riipaksi asti edelleenkään ole.
Vielä siitä toisesta välieräsarjasta.
Miten pedantin taktikon - ja kurinalaisen kiekottoman pelaamisen apostolin - Risto Dufvan luotsaama joukkue voi sortua moiseen romahtamiseen?
Jyppiläisyyden sisimmästä taitaa löytyä sittenkin se urheilun arvaamaton aukko.
Inhimillinen tekijä.
Kirjoittaja on Savon Sanomien urheilutoimittaja
