Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
08.09.2011 00:00
Kolumni
Valmennusta parannettava
Kari Haavisto
Kirjoittajan kolumnit
Yleisurheilumaajoukkueen huono menestys Daegun MM-kilpailuissa ei voinut tulla kenellekään yllätyksenä.
Menestyskäyrä on 1980-luvun alun jälkeen osoittanut vääjäämättömästi alaspäin. Parilla edellisellä vuosikymmenellä muutamia yksittäisiä pilkahduksia lukuun ottamatta ollaan päästy piiloon keihäänheittäjien selän taakse.
Romahdus on tapahtunut jo aikaisemmin, ja Daegussa murtui perustan viimeinenkin palkki.
Eurooppalainen yleisurheilu voi huonosti, ja Suomen notkahdus on vain osa vanhan mantereen taantumista.
Suurin syy suomalaisten rakastaman lajin alennustilaan ei löydy valmentajista, olosuhteista eikä itse asiassa edes urheilijoista.
Yleisurheilu ja hiihto lajeina ovat menettäneet ylivertaisen asemansa nuorison keskuudessa.
Yleisurheilua harrastaa enää murto-osa siitä populasta, joka vielä 1980-luvun alussa kannatteli Paavo Nurmen, Lasse Virenin ja muiden legendojen perintöä.
Lasten ja nuorten yleisurheilukilpailujen määrä on moninkertaisesti pienempi kuin 30 vuotta sitten.
Se kertoo syyn menestyksen katoamiseen.
Häviävän pienestä massasta ei mitenkään voi nousta maailmanlaajuisessa lajissa mitalisteja entiseen tahtiin.
Se on helppoa matematiikkaa.
Joukkuelajit - jalkapallo ja jääkiekko etupäässä - ovat armottomalla ja yhä kiihtyvällä tahdilla vieneet harrastajia yleisurheilulta.
Tämän kehityksen pysäyttäminen ei lähitulevaisuudessakaan ole todennäköistä, vaan Urheiluliiton on muilla keinoilla pyrittävä tehostamaan toimintaansa.
Ensisijaisesti taloudellista panostusta on lisättävä urheilijoiden henkilökohtaisten valmentajien palkkaukseen.
Valmennusolosuhteiden parantaminen voisi pysäyttää luisun ja kääntää kurssin orastavaan nousuun.
Kultaisten vuosikymmenten menestykseen ei yleisurheilulla kuitenkaan koskaan enää ole paluuta.
Yleisurheilun asema Suomessa on heikosta menestyksestä huolimatta vahva. Eliittikisat, Kalevan kisat, Suomi-Ruotsi-maaottelu ja ensi vuonna Helsingissä järjestettävät EM-kilpailut vetävät katsomot täyteen.
Daegun MM-valintoihin liittyneessä sekoilussa voi ymmärtää kaikkia osapuolia.
Ari Mannion valinta oli Kalevan kisojen kovalla voittotuloksella selvä.
Antti Ruuskanen heitti läpi kauden suhteellisen tasaisesti ja rikkoi kahdesti MM-kilpailujen A-rajan. Sampo Lehtola puolestaan osoitti kisojen alla hurjaa nousukuntoa, joten hänen ottamisensa kisoihin olisi ollut perusteltua.
Huonossa kunnossa ollutta Tero Pitkämäkeä valitsijat eivät uskaltaneet jättää ulos kisakoneesta, sillä mies on viime vuodet käytännöllisesti katsoen yksin kannatellut suomalaisen yleisurheilun mainetta.
Miehen valinta oli kuitenkin inhimillistä, sillä Pitkämäen potentiaali on koko nelikon kovin.
Valintakuvioista suivaantuneena varamieheksi lopulta jäänyt Lehtola protestoi nyt jättämällä Ruotsi-ottelun väliin.
Uran ensimmäinen Ruotsi-ottelu olisi Lehtolalle oiva näytönpaikka ja toisi lisää rutiinia tulevia vuosia ajatellen.
Siinä mielessä hän sahaa protestilla omaa oksaansa.
Inhimilliseltä kannalta katsoen senkin voi tosin ymmärtää.
Kirjoittaja on Savon Sanomien urheilutoimituksen esimies.
