EmediateAd
A A
Kolumni

Varjele meitä ihmisvihalta

9.3.2010 0:01
Kristiina Kouros

Kirjoittajan kolumnit

Vihaa ei ole mukava kokea, eikä siitä ole edes helppo kirjoittaa. Menneellä viikolla yritin sitä ymmärtää, kun kuuntelin korvat punaisena naisvihaajan puhelua, luin rotuvihaajien viestejä, kuuntelin pitkään väkivaltatyötä tehneitä ja istuin kokouksessa jonkinmoisen miesvihaajan kanssa.

Kaiken päälle viikko päättyi kotonakin yritykseen käsitellä vihaa, kun lapset päättivät vuoroin vihata ja rakastaa toisiaan, melko fyysisesti, kuten lapsilla on joskus tapana - vanhempiensa mahdollisista vihan tunteista täysin piittaamatta.

Opin, että viha on yksi perustunne. Se on vastenmielisyyttä, antipatiaa tai vihamielisyyttä, jolla on pääsääntöisesti kohde: henkilö, asia tai ilmiö. Usein vihan tunne on voimakas, jopa intohimoinen.

Vihaa pidetään kielteisenä tunteena, sillä siihen liittyy tuhoavia ajatuksia ja se voi johtaa väkivaltaan. Viha ei välttämättä ole irrationaalinen tunne, sillä on kai luonnollista vihata jotakuta, joka uhkaa olemassaoloasi, hyvinvointiasi tai arvomaailmaasi.

Opin senkin, että viha voi perustua pelkoon, todelliseen tai kuviteltuun uhkaan tai aiempiin kielteisiin kokemuksiin. Jälkimmäisestä varmasti oli kyse nais- ja miesvihaajien kohdalla.

Kuvitellusta uhasta puolestaan taitaa olla kyse taajaan internetissä viljellyn rotuvihan osalta, kuten ylipäätään vähemmistöihin kohdistuvassa vihassa.

Mutta miksi yhden pettymys rakkaussuhteessa johtaa kaikkien vastakkaisen sukupuolen edustajien vihaamiseen ja miksi jonkun kuvitelmat turvapaikanhakijoiden Suomelle tuottamasta uhasta johtavat kaikkien ihonväriltään tummien ihmisten vihaamiseen?

Miksi yhden viha kohdistuu toisiin, kun joku toinen tuhoaa "vain" itsensä? Miksi yksi kykenee purkamaan vihan tunteensa ilman tuhoa ja toinen ei löydä muuta kuin väkivallan reitin?

Sokrates kuvaili ihmisvihan johtuvan vääristä odotuksista ja pettymyksistä, joita syntyy, kun ihminen kohdistaa odotuksensa ja luottamuksensa toiseen ihmiseen kuvitellen tämän olevan puhtaasti ja täydellisesti hyvä ja luotettava - kokeakseen sitten tietenkin pettymyksen huomatessaan, ettei näin olekaan.

Sokrateen mukaan "taiteen" puutteessa ihmiset eivät ymmärrä, että suurin osa ihmisistä ei ole hyviä tai pahoja, vaan heissä on sekä hyvää että pahaa.

Käsittääkseni Sokrateen viesti oli se, että totuudenmukainen, realistinen ja inhimillinen ihmiskäsitys varjelee mielen ihmisvihalta.

Lisäisin tähän Amartya Senin näkemyksen ihmisen moninaisista identiteeteistä, jotka meidän tulisi myös tunnustaa. Hänen mukaansa ihmisten kahlitseminen vain yhteen identiteettiin on yksi merkittävä syy väkivaltaan ryhmien välillä. Olen samaa mieltä. Juuri ennen nukahtamista lapset riitelivät vielä päivän viimeisen riidan.

Yön hiljaisuudessa ihmettelin, kuinka vähän me ihmiset ymmärrämme ihmisyyttä ja kuinka samankaltaisia asioita mietimme ajasta toiseen. Riittämättömyyden ja epätäydellisyyden tunne sai minut tuntemaan suurta sympatiaa kaikkia toisia riittämättömiä ja epätäydellisiä ihmisiä kohtaan - ja heitähän onneksi riittää.

Kirjoittaja on kuopiolaislähtöinen juristi ja Ihmisoikeusliiton pääsihteeri.

Kommentoi artikkelia