| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Viekö erämiesten salamyhkäisyys ja kateus vielä hirvetkin Itä-Suomen metsästysmailta?
24.11.2008 0:01
Kirjoittajan kolumnit
Kala- ja erämiehet ovat perinteisesti olleet pyyntipaikoista ja -tavoistaan kovin salamyhkäisiä. Niistä ei ole yleisesti kylillä kerrottu. On varmaankin ajateltu, että parhaat apajat tyhjenevät toisten pyytäjien toimesta. Ehkäpä asiaan on liittynyt myös pientä taikauskon tapaista salaperäisyyttä.
Vanha sanonta kuului: Kateus vie kalat järvestä. Päteekö tuo vanha toteamus myös metsästyksessä?
Takavuosina voi hyvinkin näin olla, ja ehkäpä jossakin takamailla vieläkin. Käsitys oli, että jos minä jätän tuon hirven ampumatta, niin rajan takana se varmasti kaatuu. Tuottavia hyviäkään hirviyksilöitä ei kannattanut säästellä, koska naapuriseurue ne ampuu kumminkin.
Hirvet ovat liikkuvia eläimiä, joiden vaellukset saattavat johtaa kauaksikin. Kotipaikkauskollisimpia ovat vasovat naarashirvet.
Nuo äitieläimet saapuvat vuodesta toiseen synnyttämään jälkeläisensä lähes samoille maastokuvioille, edellyttäen etteivät ne joudu metsästäjien pataan.
Ajatusmalli on suurella osalla metsästäjistä menneistä ajoista muuttunut. Monilla hirvialueilla tehdään naapuriseurojen kanssa tiivistäkin yhteistyötä.
Ennen varottiin visusti vuotamatta metsästysrajan taakse tietoja saapuvista hirvistä. Nyt saattaa rajantakaisen metsästyksen johtaja saada puhelun, jossa kerrotaan:
- Kaadoimme juuri hirvenvasan. Naaras tuli teidän puolelle. Älkää ampuko sitä, se on hyvätuottoinen lehmä.
Vanha viisaus kertoo, että mitä haluat naapurin tekevän niin tee niin myös itse. Edellä kerrottu ilmoitus on mitä parasta suhdetoimintaa ja samalla sillä rakennetaan luottamusta. Ilkeämielisten juttujen levittäminen on pahasta. Yhteistyöllä saavutetaan parhaat tulokset.
Hirvikanta on alueellisesti erittäin kirjava. Jossakin elikoita on runsaasti, jopa liikaakin. Toisaalla ei edes soppahirveä ole saatu kaadetuksi. Hirvikannan paikallisen romahduksen syynä voi olla vasovien naaraiden loppuminen, joka vie pois muutkin hirvet.
Eräs hirvien kesälaidunalueella metsästävä hirvimies manaili pahanpäiväisesti hirvenmetsästysajan jatkamista.
Nyt hirvet ennättävät muuttaa vuoden lopulla talvilaidunalueille, jossa vasomisalueilla säästetyt tuottavat yksilöt kaadetaan.
Ehkäpä hänen vuodatuksessa oli perääkin. Kuolleet hirvet eivät palaa kotikunnaille vasomaan.
Hirvikannan hoito tuntuu tässä valtakunnassa olevan lähes ylivoimaisen vaikea tehtävä. Kannan runsaudessa mennään jatkuvassa aallokossa. Välillä elikoita tuntuu olevan tavattoman paljon ja muutaman vuoden päästä samoilla alueilla runsauskäppyrä näyttää aallonpohjaa.
Moni viisaaksi arvostettu ihminen viettää tietokoneiden ääressä aikaa viikkoja, ehkäpä kuukausiakin.
Luodaan erilaisia laskentamenetelmiä ja taulukoita, toinen toistaan hienompia ja monimutkaisempia.
Vaikka joissakin laskennoissa avuksi otetaan kuolleetkin hirvet, niin viisasten kiveä ei vaan tunnu löytyvän.
Kehitystä arviointimenetelmissä ei ole tapahtunut sitten ruutupaperin ja lyijykynän aikakaudelta.
Kirjoittaja on entinen riistanhoidonneuvoja.
