Kolumni

Viikonlopun paha pettymys ei tiennyt paluuta lähtöruutuun

10.8.2009 0:01 Markus Karjalainen

Pari vuotta mahtavassa myötäisessä purjehtinut Mauro Berruton yhdistelmä sai märän rätin kasvoilleen.

Tampereen MM-karsinnasta toivottiin lopullista läpimurtoa kansainväliseen lentopalloeliittiin, mutta kotiturnauksessa saatiin haaveiden sijaan annos realismia. Suomi ei pelaa illasta toiseen huippulentopalloa - vielä.

Maailmanliigan kaltaiseen hurmokseen ei päästy.

Koko viikonloppu oli kivireen vetämistä; hikeä ilman hymyä.

Berruto on päässyt kokoamaan palapeliään hyvistä osasista, mutta Suomen esitys ei riittänyt Saksalle ja Venäjälle.

On muistettava, että Venäjä oli pronssilla Pekingin olympiakisoissa ja Saksakin yhdeksäs.

Suomen kokonaisuus oli vaisu.

Yleispelaajat pelasivat epätasaisesti.

Olli Kunnari oli tasaisen vahva romahtaen sunnuntaina.

Kapteeni Tuomas Sammelvuo paranteli lähes koko kesän revähtänyttä vatsalihastaan nousten kuitenkin pelaavaan miehistöön Tampereelle.

Antti Siltalalla oli elämänsä tilaisuus vakiinnuttaa paikkansa kuusikossa, mutta hän hukkasi sen Saksa-pelin aluksi.

Sammelvuo haparoi parissa ensimmäisessä pelissä.

Hihaosaston alavire pudotti aavistuksen tehoja.

Selkein ero tuli puolustuksen jälkeisissä hyökättävissä palloissa. Passari Mikko Esko taituroi vaihtopalloissa huiman nopean laitatempon etenkin kakkospaikalle ja takaa iskijöille tyhjää tilaa vastaanoton toimiessa.

Sen sijaan korkeaa nelospaikan passia - pelin ehkäpä ratkaisevinta elementtiä hakiessa - Esko ei saanut iskijöistään tehoja irti.

Hakkuri Mikko Oivanenkin tykkää nopeasta tempopelistä enemmän kuin katon korkuisista passeista.

Kun hänenkin jalat tuntuivat painavan, oli pelejä vaikea voittaa.

Myös torjunta olisi tarvinnut apuja vahvasta syöttöpelistä, mutta nyt ykkösnyrkkimme Oivasetkin joutuivat tunnustamaan naapurien vastaottoryhmitykset vahvoiksi.

Kävikö Suomi jo aallon harjalla? Oliko MM-karsinnan pettymys merkki nousukiidon hyytymisestä?

Kysymykset ovat ajankohtaisia.

Murheeseen ei kannata vajota yhden huonon viikonlopun vuoksi.

Yleispelaajista Olli Kunnari on maailman taitavimpia hyökkääjiä. Jos nyt penkillä lojuneen Urpo Sivulan kehitys jatkuu, on Sammelvuolle hyvä paikkaaja. Silloin taso riittää mihin tahansa.

Pasi Hyvärinen kehittyy liberona jatkuvasti.

Esko hoitaa passipelin tasokkaasti, ja hakkuripelinkin voi ennustaa vain paranevan. Keskipelaajat Matti Oivanen ja Kosti Shumov ovat myös kansainvälisillä kentillä uriensa alkumetreillä.

Puolustuksen ja torjunnan potentiaalia ei nyt nähty, mutta se on olemassa.

Seuraavat merkit Suomen suunnasta nähdään vajaan kuukauden kuluttua EM-kisoissa. Kahden vuoden takainen välieräpaikka oli jälleen sensaatio, mutta joukkue tietää ja uskoo sen olevan mahdollista.

Eli: Suomi voi jatkaa projektiaan kohti Lontoon olympiakisoja toiveikkaasti. Tampere ei ollut suora palaa lähtöruutuun. Se voi olla kehityksen tiellä hyvä oppitunti.

Kirjoittaja on Savon Sanomien uutispäällikkö

Kommentoi artikkelia