Kirjoittajan kolumnit
Kalakannoissa näillä leveyspiireillä tapahtuneista muutoksista merkittävimpiä on kuhakannan jo pitkään jatkunut voimistuminen monissa järvissä. Huonotkin ajat ovat tosin vielä ainakin vanhemmilla kala-eemeleillä hyvin muistissa.
Kuha alkoi taantua joskus 1950-luvulla niin, että seuraavilla vuosikymmenillä se oli monissa järvissä jo harvinaisuus ja pahimmillaan hävisi kokonaan. Vasta 1980-luvulla alkoi näkyä ensimmäisiä merkkejä paremmasta ja tällä hetkellä kalamiehet sanovat kuhaa olevan ihan tolkuttomasti joissakin järvissä.
Hyvä esimerkki kannan elpymisestä on Kallavesi. Pitkän katokauden jälkeen kuhasta tuli 1990-luvulla verkkomiesten vakiosaalis. Pohjois-Kallavedellä talvisen verkkokalastuksen huippuvuosi osui kirjanpitokalastuksen perusteella heti tämän vuosituhannen alkuun ja muutamien vuosien notkahdusten jälkeen uusi huippu saavutettiin viime talvena.
Mistä sitten moinen kehitys?
Kuhan taannoiseen taantumaan on ilmeisesti olemassa ainakin kaksi syytä. Laji on ns. lämpimän veden kala. Ilmaston keskilämpötila laski hienoisesti 1940-1970 -luvuilla. Tuolloin oli kesiä, jolloin kuhan luontainen lisääntyminen ei enää onnistunutkaan.
Toisaalta viime sotien jälkeen alkoi kauppoihin vähitellen ilmestyä nailonverkkoja, jotka olivat pumpuliverkkoja monin verroin tehokkaampia pyydyksiä.
Kuhan veivät siis todennäköisesti heikentynyt lisääntyminen ja samanaikaisesti tehostunut pyynti.
Elpymisessäkin on lämpötilalla ollut keskeinen rooli. Lämpimien kesien seurauksena kuhan luontainen lisääntyminen alkoi onnistua. Sen ohella ruvettiin kuhakantoja hoitamaan entistä enemmän poikasistutuksin.
Oma elvyttävä vaikutuksensa on ollut myös kalastusmääräyksillä. Kalastusalueet ovat päätöksillään nostaneet kuhan alamittaa ja verkkojen alinta sallittua silmäkokoa, jotta naaraat ehtisivät lisääntyä vähintään kerran ennen pyydetyksi tulemistaan.
Edes kuturauhoituksen poistaminen asetuksesta ei ole ollut haitaksi kannoille, vaikka aluksi niin pelättiin.
Kehitykseen ovat verkkokalastajien lisäksi olleet tyytyväisiä myös uistelijat, jotka arvostavat lajia saaliina. Vahvat kannat ja saalisvarmuus ovat lisänneet uisteluharrastusta. Myös uusi kalastusmuoto jigaus on saanut lisää harrastajia lajin ansiosta. On merkittävää, että osansa saaliista ovat korjanneet ammattikalastajat.
Uistelun suosio on lisännyt lupatuloja vesienomistajille ja kalastusalueille. Siellä missä kuhakanta on jo vahva, ei rahoja pidä kuitenkaan tärvätä enää lajin uusiin istutuksiin, vaan ne pitää käyttää muuhun hoitotyöhön.
Kuhan tulevaisuus näyttää hyvältä.
Se hyötyy ilmaston muutoksesta. Lisäksi se menestyy lievästi rehevöityneissä vesissä, mikä liittynee veden väriin. Sameissa vesissä valoa huonosti sietävät vastakuoriutuneet poikaset pystyvät saalistamaan parhaiten. Ongelmana alkaa kuitenkin jo olla kalastajien vähyys ainakin talvella. Jäälakeuksilla ei tänä päivänä tarvitse juuri verkkoavantoja väistellä.
Kuha on luonnonvara, jonka käyttöä voi nykyisestä tehostaa. On tuhlausta jättää arvokas kala järveen, kun sitä kerran rahalla istutetaan ja sitä riittää pyydettäväksi.
Jos ei kalasta itse, niin kauppojen kalatiskeillä tätä maukasta kalaa on tarjolla. Joku voi moittia sitä kalliiksi, mutta hyvästä kannattaa aina maksaa.
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja eräkirjailija Kuopiosta.
