| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Voipa olla vaikeaa houkutella väkeä Olympiastadionille
8.9.2010 0:01
Kirjoittajan kolumnit
Kaksi peliä ja nolla pistettä. Näinhän tämän homman ei pitänyt alkaa. Kasassa piti olla vähintään kolme pojoa Moldova-voitosta ja ehkäpä jopa tasapelipinna Hollannilta.
Karsinnan jatko on Suomen osalta puhtaasti harjoitusta. Näillä tuloksilla ei yksinkertaisesti taistella Puolan ja Ukrainan isännöimään lopputurnaukseen pääsystä.
Kahden ensimmäisen matsin saldo jäi pahasti pakkaselle, mutta Hollanti-pelissä oli kuitenkin elementtejä, jotka antoivat lupauksia paremmasta huomisesta.
Vastahyökkäyspeli toimi ajoittain mallikkaasti ja paremmalla viimeistelyllä Suomi olisi jopa voinut kaapata pisteen mukaansa.
Mutta maalien tekeminen ratkaisee ja siinä hommassa MM-kakkonen Hollanti oli Suomea edellä.
Suomen maajoukkueella on edessä hienoinen uskottavuusongelma.
Tämän karsinnan alku ja etenkin katastrofaalinen Moldova-tappio ovat syöneet Huuhkajien kiinnostavuutta rotan lailla.
Lokakuun 12. päivänä pelattavassa kotiottelussa Unkaria vastaan Helsingin Olympiastadionilla saattaakin olla väljempää kuin aikoihin maajoukkueen kotipeleissä.
Peli ei kulje kuin korkeintaan hetkittäin ja tähtemme ovat ikääntyneet, joten yleisön reagoiminen poissaololla ei olisi mikään yllätys.
Jo Moldovassa ja Hollannissa kannattajien keskuudessa oli aistittavissa pahan sortin turhautumista. Moldovassa jotkut Huuhkajien kannattajat näyttelivät jopa keskisormea oman joukkueen pelaajille. Sellainen ei ole kovin normaalia suomalaisille kannattajille.
Tappio Hollannille ei sinällään ollut yllätys, mutta jossain vaiheessa nämä kovatkin maat pitäisi pystyä voittamaan. Siis, jos aikoo päästä arvokisoihin.
Valmentaja Stuart Baxterin esiintymiset ovat menneet osittain selittelyn puolelle ja varsinkin Hollanti-ottelua ennen hän jo varoitteli vastustajan voimasta. Ja brittivalmentaja teki sen hyvin tuskastuneen oloisena, aivan kuin hän ei olisi tiennyt mitä oli tekemässä.
Lähipäivinä Palloliitosta todennäköisesti vakuutellaan Baxterin aseman vakautta. Se on kuitenkin ensimmäinen signaali siitä, että sopimuksen purkamista on mietitty.
Hiukan on vaikea kuvitella, että Baxter jatkaisi työssään tämän karsinnan loppuun. Hän on jo kokenut jääneensä vaille riittävää tukea, joten siirtyminen muualle olisi luonnollista. Ja kesken sopimuskauden lähteminen voisi tuoda Palloliitolle jopa kipurahoja.
Mistä sitten korvaaja Baxterille, jos hänestä luovutaan. Nyt voisi olla aika järisyttää perusteita oikein kunnolla ja kutsua koolle laaja asiantuntijajoukko parin päivän paneelikeskusteluun.
Siinä tilaisuudessa voisi ruotia juurta jaksain jalkapallon tilan maassamme ja laukoa vaikka utopistisiakin ajatuksia tulevaisuudesta.
Jotain tässä joka tapauksessa on tehtävä, jos jalkapallo aikoo säilyä edes maamme kakkoslajina.
Kirjoittaja on Savon Sanomien urheilutoimittaja.
