Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
17.09.2011 00:01
Kolumni
Yhdeksän päivää, seitsemän peliä, kolme kaupunkia ja kaksi maata
Tomi T. Turunen
Kirjoittajan kolumnit
Wiener Stadhallessa viikonloppuna lentopallon EM-mitaleista pelaavat Venäjä, Italia, Puola ja Serbia. Valitettavasti tilanne ei yllätä ketään.
Wienin välieräjoukkueet ovat mitalimäärällä tarkastellen EM-historian neljä menestyneintä maata, joten turnauksen huipentuessa vain jättiläiset ovat jäljellä.
EM-mitalit jaetaan jo 27. kertaa. Ainoastaan vuonna 1955 kisat on onnistuttu pelaamaan niin, ettei yksikään tämän vuoden kärkinelikon maista ollut mitaleilla. Vaikka lentopallo on kansainvälisesti erittäin harrastettu laji ja EM-mitaleille on vuosien saatossa pelannut kaikkiaan 14 maata, ovat arvoturnaukset silti olleet harvainvaltaa.
Venäjä (+Neuvostoliitto) ja Italia ovat vieneet Euroopan mestaruuksista yhteensä 18. Kaikille muille on jäänyt siis yhteensä kahdeksan. Tähän mennessä nähtyjen otteluiden perusteella olen herkkä veikkaamaan, että sunnuntaina tilanne on muiden kannalta vieläkin synkempi.
Venäjä ja Italia ovat välieriensä suosikkeja, vaikka eivät edellisissä EM-kisoissa mitaleilla olleetkaan.
Tämän vuoden EM-kisat on historian toinen kahteen maahan siroteltu tapahtuma, kun Itävalta ja Tsekki ovat kantaneet järjestelyvastuun yhdessä. En tunne järjestelyn hyötyjä, mutta ainakaan kuluttajan kannalta kunnon tapahtumaa ei pääse syntymään.
Lentopallon EM-lopputurnaus ei liikuttele valtavia yleisömassoja, kuten vaikka jalkapallon EM-kisat. Sen vuoksi pelipaikkakunnilta puuttuu täysin arvokisojen tuntu. 16 joukkueen turnaus mahtuisi nykyisellä aikataululla esimerkiksi jokaiseen Euroopan pääkaupunkiin kääpiövaltioita lukuunottamatta.
Alppien katveessa 120 000 asukkaan Innsbruckissa noin viisisataa innokasta suomalaista sai aikaan sen verran ääntä ja elämää, että joku paikallinenkin saattoi havahtua huomaamaan EM-kilpailut.
Wienissä, 1,7 miljoonan asukkaan metropolissa, kisat eivät sen sijaan vaikuta ihmisten arkeen edes hulppean Stadthallen tuntumassa. On harmillista, että suomalaiskannattajien määräkin putosi puoleen, kun panokset kasvoivat ja joukkue siirtyi Wieniin.
Televisiokuvien perusteella Puolan herkästi urheilusta hullaantuvat kansalaiset sentään pitivät elämää alkulohkon otteluissa Prahassa ja vielä pudotuspelissä ja puolivälierässä Karlovy Varyssä. Onkin sitten jo kokonaan toinen asia, kuinka monella puolalaisella lentopallofanillakaan on mahdollisuus reissata suosikkien perässä toistakymmentä päivää ympäri Eurooppaa.
Prahaan ja Karlovy Varyyn matkaa eteläisestä Puolasta aika paljon helpommin ja halvemmalla kuin viikonlopuksi Wieniin.
Kenen etu on, että Puola pelaa yhdeksässä päivässä seitsemän peliä kolmessa eri kaupungissa ja kahdessa valtiossa.
Euroopan lentopalloliitolle jaetut kisat tuntuvat kelpaavan, sillä kahden vuoden kuluttua pelataan Puolassa ja Tanskassa. Sen seuraavia eli vuoden 2015 kisoja puolestaan mieluilevat Suomi ja Viro. Lajista kiinnostunut ei voi siis jatkossakaan asettua yhteen paikkaan ja pääse kokemaan oikeaa kisatunnelmaa.
Jos sitä nyt edes syntyisikään, kaikkihan tietävät, että lopulta mestaruuden vie Venäjä tai Italia.
