Katsot Savon Sanomien arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
10.05.2009 00:01
Kolumni
Zytgloggenin sinivalkoinen aalto
Jouni Huttunen
Kirjoittajan kolumnit
Aina ei saa, mitä tilaa. Iso joukko suomalaisia kiekkoturisteja putosi Sveitsin MM-keväässä optimististen oletusarvojen ja tulosurheilun armottoman arjen väliseen tyhjiöön.
Berniin rantautui juuri ennen perjantaina pelattuja välieriä satamäärin innokkaita Suomi-faneja. Sinivalkoinen aalto ei saa kuitenkaan vastakaikua turnauksen päänäyttämöllä PostFinance Arenalla.
Leijonat laskeutuivat Helsinki-Vantaalle torstai-iltana samaan aikaan, kun fanit pakkasivat matkalaukkujaan ja valmistautuivat aamulennolle kohti MM-seikkailujaan.
Aina ei voi voittaa.
Bernissä onkin nähty viikonvaihteen aikana paradoksaalinen ilmiö.
Suomi ei ole enää mukana kisoissa, mutta vanhan kaupungin idyllisissä kahviloissa ja ravintoloissa on vahvasti sinivalkoinen väritys. Helteisen lauantai-iltapäivän ratoksi kaduilla ja kujilla raikuivat suomalaiset juomalaulut.
Kuvaavaa oli, että Zytgloggenin kellotornin - Sveitsin pääkaupungin ehkäpä tunnetuimman nähtävyyden - liepeillä olevissa katukahviloissa kuuli enemmän suomea kuin kantonin valtakieltä saksaa.
Kommunikointi paikallisten kanssa tuntui silti sujuvan, vaikka kantonin saksankieliset sveitsiläiset puhuvat aivan omalla erikoisella aksentillaan soljuvaa schwitzerdütschiä, jota ei juuri normisaksaksi tunnista.
Elekieli se on Suomi-poikaa vienyt maailman turuilla eteenpäin ennenkin.
Toivottavasti fanit ehtivät rattoisan lauantain aikana kellotornin kulmia kauemmaksikin. Bernissä on kyllä muutakin nähtävää. Keskustan keskiaikainen arkkitehtuuri hivelee silmiä ja kaupungista löytyy Euroopan pisin katettu ostoskatu: peräti kuusi kilometriä jalkakäytäviä.
Ja on niitä terassejakin tasaiseen tahtiin siinä välissä.
Mutta back to the basics, eli palataanpa matkailumainoksesta takaisin lätkään.
Sillä Sveitsi on kiekkomaa viimeisen päälle, vaikka maan omalla edustusjoukkueella onkin edelleen matkaa lajin suurten joukkoon.
Istuin perjantaina kivenheiton päässä areenasta sijaitsevan hotelli Novotelin lobby-baarissa iltaa seurueessa, johon kuului kolmetoista vuotta Sveitsissä valmentanut Larry Huras.
Ensi kaudella SC Bernin päävalmentajana toimiva Huras, 53, tuntee käkikellomaan kiekkoilun kuin omat taskunsa. Hurasin mukaan Sveitsi on todella lätkässä lätkään mitä erikoisimmilla tavoilla.
Huras on luotsannut kahteen otteeseen Sveitsin italiankielisellä alueella sijaitsevaa Ambri-Piottaa, jossa kiekkohulluus saa aivan omat mittasuhteensa.
Kyseessä on 240 asukkaan kylä, jossa pelataan Sveitsin liigaa 7 000 katsojan kapasiteetin omaavalla areenalla. Asukkaista kaikki ovat tavalla tai toisella mukana organisaation toiminnassa. Osa pelaajistakin asuu kylässä.
Mutta mistä ihmeestä katsojat tulevat?
Euroopan italiankielisiltä alueilta, joista löytyy 25 Ambri-Piottan virallista kannatusklubia. Osa faneista tulee kotipeleihin satojen kilometrien päästä. Sitä voisi kutsua sitoutumiseksi.
- Palaan sinne aivan varmasti valmentamaan jonakin päivänä. Sellaista yhtenäisyyden tunnetta ei löydy mistään muualta, alleviivasi Huras.
