Lukijan Sanomat

Suomiko jättänyt taantuman?

Suomen Pankki kertoi joululahjana Suomen kansalle, että Suomen talous on palannut kasvu-uralle: 1,3 prosenttia kasvua vuonna 2017. Euroalueella ylletään 3,5 – 5 prosenttiin. Vuoden 2016 aikana kasvu vahvistui erityisesti yksityisen kulutuksen ja investointien kohenemisen myötä.

Investoinnit ovat lisääntyneet vuodesta 2015 alkaen. Myönteistä on, että myös tuotannollisissa investoinneissa on merkkejä elpymisestä rakentamisen lisäksi. Investointien myötä teollisuustuotantomme on kasvanut ensimmäisen kerran neljään vuoteen.

Työllisyys on niin ikään kääntynyt kasvuun. Sitä tukevat kilpailukykysopimuksen myötä vahvistuva työn kysyntä ja kasvun painottuminen kotimaiseen kysyntään, erityisesti työvoimavaltaisiin palvelualoihin sekä rakentamiseen.

Suomen Pankin ennusteen mukaan kotimainen kysyntä toimii talouskasvun veturina myös lähivuosina, joskin kasvu jää Suomessa hitaammaksi kuin muualla euroalueella.

Suomessa kokonaistuotanto kohenee vuosina 2017 – 2019 yhteensä runsaat 3,5 prosenttia, kun se euroalueella yltää samana ajanjaksona 5 prosenttiin.

Samanaikaisesti julkisen velan kasvu jatkuu kohti 70:tä prosenttia suhteessa kansantuloon. Se on aivan liikaa. Miten lasten ja vanhusten hoidolle sekä koulutustarjonnalle käy, kun hallitus säästöjen vastapainoksi panostaa kärkihankkeisiinsa yhteensä 1,6 miljardia euroa vuosina 2016 – 2018?

Jostakin ne rahat on otettava, kun julkisen talouden kestävyysvaje kiristää vyötä jo ennestään, ja sitä ei lomarahojen leikkauksilla ja muilla vippaskonsteilla saada korjattua.

Ainut tie on talouskasvu. Epäilen myös talouskasvun ehtimistä apuun tällä vuosikymmenellä. Kaiken taustalla on Suomen talouden poukkoileva hoito.

Jo tämän vuosikymmenen alussa oli nähtävissä, että meillä elettiin ruususen unta ja uskottiin keynesiläisen talouspolitiikan tuovan ratkaisun jo näkyvissä oleviin taloudenpidon ongelmiin.

Nyt keskeisin puheenaihe taloudenpidossa on tuottavuuden kasvun hidastuminen, kun samanaikaisesti väestö ikääntyy. Jo vuosikymmenen alusta lähtien yritysten ja julkisten talouksien olisi pitänyt panostaa tuotannollisiin investointeihin, eikä eipäs juupas-leikkiin soten rakentamisessa.

Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo on huolissaan uudistuksen suunnasta. Hän kyseli keväällä Ylen ohjelmassa. onko Suomesta tulossa markkinatalouden sijaan harvojen ryöstökapitalismi, jossa harvat ja valitut siirtävät sote-palvelutuotantoa yksityisille firmoille samalla kun palvelujen järjestämisvastuu siirtyy kunnilta ja kuntayhtymiltä 18 maakunnalle ja kasvattaa byrokratiaa, joka sekin maksaa.

Rahalle olisi tällaisessa talouden tilassa ollut parempaakin käyttöä: sijoittaa eurot tuotannollisiin investointeihin, jolloin tuottavuuden kasvun seurauksena syntyy lisätuloja tai lisäarvoa.

Ne johtavat yhteisössä suurempaan tarpeiden tyydyttämisen asteeseen, jota yleisesti pidetään hyvinvoinnin tärkeänä mittana.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) kunniaksi on sanottava, että hän insinöörimiehenä näki, mikä ero negatiivisella ja tuotannollisella investoinnilla on talouden ja väestön hyvinvoinnin kannalta.

Nyt poliittisia irtopisteitä kerätään huutamalla kuorossa rahaa kolutukseen, lasten ja vanhusten hoitoon. Kuoron johtajana ja vetäjänä toimivat henkilöt, joilla olisi ollut mahdollisuus toimia yhteisötalouden edelläkävijöinä.

Jokainen meistä on valmis laittamaan ropoja edellä mainittuihin tarpeisiin. Mutta ne eurot eivät riitä, tarvitaan paljon enemmän.

Julkinen velka on varmaan jo ylittänyt 100 miljardia euroa ja sen kasvu jatkuu.

Voitaisiinko nyt nopeasti tehdä jotain asian korjaamiseksi? Tuottavuutta voidaan nostaa julkisella sektorilla automatisoimalla vaikka sosiaali- ja terveydenhuoltoa.

Toisaalta olen hiukan epäilevä, jäävätkö esimerkiksi terveydenhuollon automatisoinnin tuomat säästöt kliiniseen hoitotyöhön vai haihtuvatko ne julkiseen hierarkiaan.

Olisi parempi tarkastella kustannusvaikuttavuutta, jolloin potilaiden nopea katselmus ei lisäisi tuottavuutta tuotoksen kasvaessa.

Yritysmaailmaa auttaisivat poisto-oikeuksien muutokset (suurempi poisto-oikeus ja jopa palkkio poistojen tarkoituksenmukaisuudesta), jotka nopeuttaisivat tuotannollisten investointien tekemistä negatiivisen investoinnin sijaan ja vaikuttaisivat sekä työllisyyteen että kilpailukyvyn myötä kansantuloon.

Adam Smithin sanoin: älkäämme kantako huolta taloudellisesta kasvusta – se pitää huolen itsestään. Ihmiset tekevät mitä parhaiten osaavat, valitsevat järkevästi maksimoidakseen hyötynsä. Markkinat pitävät huolen lopusta.

Jaakko Asikainen

Kansantalouden lehtori (el.)

Kuopio

Uusimmat

Lukijan Sanomat

Mieleni pahoitin minäkin

Matkailuvaltin uhat

Kohtuuttomat jonot

Työharjoittelija ei saa korvata työntekijää

Latujen kunnossa toivomisen varaa

Ihmishenkiä halpuutetaan Suomessa

Operaattorit kukkarollamme

Hyvästi Pohjois-Savon Osuuspankki

Muutakin kuin sotea

Puijosta häämatkakohde

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa Savon Sanomien uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.