EmediateAd

Aika ja anteeksianto tekevät tilaa uusille tulkinnoille

A A
27.7.2010 0:01

Televisiossa esitettiin äskettäin historiadokumentti jatkosodasta. Siitä selvisi hyvin, kuinka Neuvostoliitto piti Moskovassa solmittua talvisodan rauhaa väliaikaisratkaisuna. Saksan Barbaros-suunnitelma torjui Moskovan aikeet.

Jatkosodan alku esitettiin epäselvästi kuten aina. "Neuvostoliitto pommitti Suomen kaupunkeja - Suomi totesi olevansa sodassa".

Kenraali Gustav Hägglund kertoo asian selkeämmin. Keskustelu siitä, oliko jatkosota erillissota vai ei, on turhanpäiväistä. Samoin on aikamoista saivartelua väittää, ettei Suomi hyökännyt, vaan puolustautui Neuvostoliiton aloitettua ilmapommitukset.

Hägglundin mielestä voidaan jo reilusti tunnustaa, että Suomi hyökkäsi Neuvostoliittoon saksalaisten kanssa. Samalla hän toteaa, että näin oli tehtävä, koska Neuvostoliitto oli selvästi ilmaissut, että se aikoi jatkaa maaliskuussa kesken jäänyttä hyökkäystään.

Siis se, mikä tehtiin, oli pakko tehdä. Mitenköhän kouluhistoria, joka käsittääkseni on ns. virallinen historia, on ottanut Hägglundin mielipiteen vastaan?

Neuvostoliiton suurhyökkäyksen valmistelut oli pakko kuulla ja nähdä keväällä 1944. Lomajunissa se oli yleinen keskustelun aihe ko. keväänä.

Jokainen - rivimiehestä lähtien - käsitti, että Valkeasaaren eturivi olisi siirrettävä. Mannerheim ei suostunut ehdotukseen vetää pääosa joukoista ennakkoon VT-linjalle, kirjoittaa professori Heikki Ylikangas.

Kesäkuun 9. päivänä ensimmäinen isku kohdistettiin etulinjan tukikohtiin, eli miehitykseen, joka olisi pitänyt siirtää. Tämäkin on niitä tapahtumia, joita ei vielä voi siirtää historian roskatynnyriin.

Lumi alkaa jo peittää viime sotiemme tapahtumat. Aika ja sen ohella anteeksianto on tehnyt tehtävänsä antaen tilaa uusille ongelmille - uusien ihmisten ratkottavaksi.

Yrjö Jämsänen Talvi- ja jatkosodan veteraani Siilinjärvi

Kommentoi artikkelia