Olemme saaneet lukea ympäristöministeriön aktiivisuudesta Venäjän lannoitetehtaan fosforipäästöjen selvittelyssä. Hyvä, että edes lopulta sekin lähde havaittiin.
Mutta miten on aktiivisuuden laita kotimaassa turvesoiden humuspäästöjen suhteen? Ollaan tumput suorana, kuten tavataan sanoa.
Lupaviranomaiset tyytyvät Vapon ja muiden lupahakemusten lausumaan, että käytetään parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa, vaikka se ei ole totta.
Lopputulosta on mahdollista oleellisesti parantaa kemiallisella sakkautuksella, johon laitteet ovat olemassa, mutta tahto investoida puuttuu. Yhtiöillä ei ole yritystäkään tuntea ympäristövastuuta.
Viranomaisetkin katsovat vieressä toimettomina, vaikka maallikkokin voi nähdä, että ruskea vesi ei ole kirkasta.
Turvesoiden alapuolisten järvien pilaaminen on Suomen historian suurin ympäristökatastrofi, jonka sallitaan laajentua viranomaisten ja hallinto-oikeuksien vahvistamien lupien nojalla.
Aktivistien toiminta ei riitä ympäristötuhoa pysäyttämään, ellei yhä laajemmille kansalaisryhmille saada osoitettua, mitä jälkeä turpeen nosto vesistöihin aiheuttaa.
Paras tuki asialle olisi, jos alettaisiin siirtää sähkösopimuksia pois turvevoimalla sähköä tuottavista sähköyhtiöistä. Euro on ympäristöasioissakin paras konsultti.
